Pannaan halvalla

Ostaisitko Coldplayn tuoreimman albumin muutaman kymmenen sentin hintaan? Aika moni amerikkalainen ostaisi ja ostikin, kun Google Play kauppasi sitä melko edullisesti 25 USA:n sentin hinnalla.

Tuollaiset sisäänvetotarjoukset muokkaavat näinä viikkoina USA:n albumilistaakin. Toissa viikolla NOW 41, Mylo Xyloto, Lil Waynen Tha Carter IV sekä Lady Antebellumin Own the Night piipahtivat top tenissä käytännössä ilmaisen lataustarjouksen ansiosta. Viime viikolla siellä kävi Guns N' Rosesin Greatest Hits (2004).

Viime keväänä Amazon kauppasi Lady Gagan Born This Waytä heti ilmestymisviikolla 99 sentillä, mikä sai Billboardin muuttamaan sääntojään – nyt noin halvat tarjoukset otetaan mukaan listamyynteihin, jos albumi on yli neljä viikkoa vanha. Muutos on kosmeettinen, sillä yleensä albumit ovat relevantteja vähintään puolisen vuotta.

Puhtaille myyntiluvuille tarjoukset tekevät toki hyvää, mutta kuinka alas voidaan mennä, että touhu on kannattavaa? Kun antaa pikkusormen, koko käsi joutuu vaaraan. Kuluttajalle tyrkytettävä mielikuva lähes ilmaisesta tai täysin maksuttomasta musiikista on alan kannalta hyvin vaarallinen.

Grafiikkaa ja suoraan kärkeen singahtaneita

Sainpa ihan random-ajatuksen, kun rupesin Melanie C:n innoittamana selailemaan ensin brittilistan ykkösiä ja sitten kakkoseksi yltäneitä. Jos vuonna 2000 oli 43 eri ykkössinkkua, niin kakkosia kertyi ainoastaan 19 – vertailun vuoksi edellisenä vuonna oli 25, mutta seuraavana vielä vähemmän eli 16.

Tuo vuoden 2001 suhteellisesti pieni kakkosten määrä pisti ensin silmään, mutta huomasin, että myös ykkösiä oli reilusti vähemmän, kuitenkin 31. Sitten kakkosia alkoi kertyä enemmän kuin ykkösiä: vuonna 2002 oli niin ikään 31 ykköstä ja kakkosia peräti 27, vuotta myöhemmin vaaka jo keikahti: 22 ja 36.

Vuoden 2003 jälkeen kakkosten lukumäärä on kääntynyt aika rajuunkin laskuun – viime vuonna 13, mutta ykkösiä oli 32. Syynä tietenkin se, että moni kappale nousee alempaa kärkipaikalle ja kakkossijalle yltäneitä on luonnollisesti vähemmän kun moni kakkonen käy myös kärjessä.

Tämä kaikki johti lopulta siihen, että tutkin kärjessä debytoineita sinkkuja. En ole nimittäin tainnut koskaan mainita, että Britannian singlelistahistorian ensimmäinen ykkösdebyytti (jos ihan ensimmäinen lista jätetään huomiotta) nähtiin vuonna 1958 Elvis Presleyn Jailhouse Rockin aloitettua suoraan ykköspaikalta. Temppu pysyi suhteellisen harvinaisena aina vuoteen 1973 asti, jolloin Slade saavutti ykkösdebyytin peräti kolmesti.

90-luvun puolivälin jälkeen melkein kaikki ykköset aloittivat suoraan paalulta – esimerkiksi vuonna 1997 kaikki paitsi vuoden ensimmäinen eli Tori Amosin Professional Widow sekä hetken Spice Girlsin Spice Up Your Lifen takana lymyillyt Aquan Barbie Girl. Aqua muuten aloitti listauransa kolmella ykkösellä – muistatteko kaksi muuta?

Vuoden ensimmäinen ykkönen oli nousija myös kahtena seuraavana vuonna – eli tähtisikermän kiekaisema Perfect Day ja Stepsin Heartbeat/Tragedy. Muuten käytännössä jokainen ykkönen aloitti huipulta.

Trendi alkoi muuttua vasta digilatausten myötä. Hetken oli vallalla tässäkin blogissa ihmetelty sääntö siitä, että kappale piti julkaista myös fyysisenä sinkkuna eli pelkkiä latauksia ei huomioitu. Ensimmäinen pelkin latauksin kärjessä debytoinut single oli Gnarls Barkleyn Crazy keväällä 2006. Sinä vuonna ainoastaan yhdeksän singleä aloitti ykkössijalta, seuraavana vuonna vain kuusi. Ensimmäinen kokonaan ilman fyysistä myyntijulkaisua vaille jäänyt ykkönen oli Coldplayn Viva la Vida (2008).

Viime vuonna ykkösdebyyttejä nähtiin taas kaikkiaan 23, mutta tänä vuonna niitä on ollut toistaiseksi vain kolme: Cover Driven Twilight, DJ Freshin Hot Right Now sekä Katy Perryn Part of Me.

Tässä vielä graafinen esitys brittiykkösten lukumääristä vuosittain.

Listaklassikko: Melanie C – Never Be the Same Again (2000)

Vuosi 2000 oli Britannian sinkkulistan ns. hullu vuosi: peräti 43 eri ykkössinkkua. Maaliskuun viimeiseksi viikoksi kärkeen singahtanut Melanie C:n Never Be the Same Again oli jo vuoden kymmenes.

Nätisti soljuva biisi syrjäytti kärjestä toisen (ex-)spaissarin kappaleen, Geri Halliwellin Bag It Upin, joka tipahti neljänneksi asti Molokon The Time Is Now'n ja Santanan Smoothin taakse. Rap-osuudet heittävä Lisa ”Left Eye” Lopes ei koskaan päässyt TLC:n riveissä ykköseksi asti. Hän menehtyi auto-onnettomuudessa keväällä 2002.

Never Be the Same Again oli Spice Girlsin parhaaksi laulajaksi kehutun Melanie C:n ensimmäinen sooloykkönen. Hän sai toisenkin ykkössinkun I Turn to Yousta ja Spice Girlsin paluu Holler/Let Love Lead the Way nappasi paalun vielä myöhemmin samana vuonna.

Listakatsaus, vko 13

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
2. (2.) Kelly Clarkson – (What Doesn’t Kill You) Stronger
3. (4.) The Wanted – Glad You Came
4. (3.) Adele – Set Fire to the Rain
5. (5.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
6. (9.) Nicki Minaj – Starships
7. (6.) David Guetta featuring Nicki Minaj – Turn Me On
8. (7.) Drake featuring Rihanna – Take Care
9. (12.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
10. (10.) Katy Perry – Part of Me

We Are Young saavutti jo kolmannen ykkösviikkonsa. Hienon myynnin lisäksi se on striimausten kärkisijoilla ja kasvatti radiosoittoaan 40 prosenttia – tai siis radiosoiton saavuttamaa yleisömäärää.
Flo Rida nettosi kuudennen ja Sia ensimmäisen top ten -hittinsä Wild Onesin noustua yhdeksänneksi. Flo Rida on siitä harvinainen räppäri, että kaikki nuo hänen isot hittinsä ovat tulleet pääroolissa.
Drive By eteni Trainin neljänneksi top 20 -hitiksi (21–15) ja Calvin Harris sai toisen (22–18). Kantrilaulaja Lee Bricen uran suurin menestys A Woman Like You nousi ensimmäistä kertaa top 40:iin (46–38).
Florence and the Machinen viimesyksyinen Shake It Out saavutti listauransa korkeimman sijoituksen (72) 20. viikollaan. Jos sen pisteet putoavat ensi viikolla, biisi putoaa ulos listalta eikä voi palata, elleivät sen pisteet jossain vaiheessa oikeuta top 50:iin. Hot 100 -matematiikka on vähintäänkin mielenkiintoista.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) One Direction – Up All Night
2. (2.) Adele – 21
3. (31.) Guns N’ Roses – Greatest Hits
4. (1.) Bruce Springsteen – Wrecking Ball
5. (-) Passion – Passion: White Flag
6. (6.) Whitney Houston – Whitney: The Greatest Hits
7. (7.) Drake – Take Care
8. (3.) Various Artists – NOW 41
9. (16.) Gotye – Making Mirrors
10. (13.) Fun – Some Nights

Listasaavutuksia on monenlaisia. Jos oikein tarkkaan syynätään, niin poikabändi One Direction teki historiaa: He ovat ensimmäinen – nyt tulee monta suurimman osan maailman levyttäjistä pois sulkevaa kategorisointia – brittibändi, joka on esikoisalbumillaan aloittanut listataipaleensa USA:n albumilistan ykkössijalta.
Tuollaisenkin tekemällä tehdyn tittelin saavuttaminen vei hämmästyttävän kauan, sillä Billboardin isoa albumilistaa on koottu pitkälti yli puoli vuosisataa. Up All Nightin katalyyttinä olivat varmasti osaltaan poikabändipopin uusi nousu ja tietenkin hittisingle What Makes You Beautiful, joka kipusi Hot 100 -rankingissa ensimmäistä kertaa top 20:iin.
Kaikkien aikojen ensimmäinen kärjessä debytoinut esikoisalbumi oli muuten Snoop Doggin Doggystyle (1993).
Guns N’ Rosesin Greatest Hits -lättyä (2004) kaupattiin verkossa hetken muutaman kymmenen sentin hinnalla. Niinpä se hyppäsi sivuamaan omaa parastaan eli albumilistan kolmossijaa. Kokoelmaa on myyty yli neljä miljoonaa kappaletta.
Kristillisten supertähtien Passion -albumiprojekti tupsahti ensimmäistä kertaa top teniin.
Gotyen Making Mirrors pomppasi jo yhdeksänneksi ja Somebody That I Used to Know on matkalla megahitiksi. Kiinnostavaa nähdä, jääkö herra Daniel Powterin kaltaiseksi yhden hitin suosikiksi. Muistatteko Bad Dayn, joka valloitti Hot 100 -listan keväällä 2006 ja rankattiin sen vuoden isoimmaksi jenkkihitiksi? Powterin seuraava albumi ei yltänyt edes top 200 -listalle.
Draken seitsemäntenä majaileva Take Care on jo ylittänyt miehen Thank Me Later -esikoisalbumin myynnin. Ei hassumpaa. Tuotteliaan Tech N9nen uusi EP debytoi 15:ntenä ja hänellä on nyt kuusi top 20 -merkintää.
Joskus taannoin hittejä saaneen The Ting Tingsin Sounds from Nowheresville keksi vain paikan numero 87, mutta parempi sekin kuin Meat Loafin Hell in a Handbasketin sadas sija.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Katy Perry – Part of Me
2. (-) Sean Paul – She Doesn’t Mind
3. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
4. (-) Labrinth – Last Time
5. (2.) Nicki Minaj – Starships
6. (-) JLS – Proud
7. (6.) David Guetta featuring Sia – Titanium
8. (5.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
9. (4.) Emeli Sandé – Next to Me
10. (8.) David Guetta featuring Nicki Minaj – Turn Me On

Neljä viikkoa riitti toistaiseksi Gotyelle, sillä pari uutuutta meni vauhdilla ohi. Uusi Katy Perry -sinkku on aina tapaus ja Part of Me sattuu olemaan vielä ihan hyvä biisikin. Perryllä on nyt koossa ”vasta” kolme ykköstä: I Kissed a Girl (2008), California Gurls (2010) sekä Part of Me. Samassa ajassa hän on ehtinyt kerätä seitsemän Billboardin Hot 100 -paalua.
Kukapa olisi uskonut Sean Paulin saavuttavan ihan omillaan kakkossijan vuonna 2012. Hän ei ole saanut albumeita kaupaksi vuosikausiin, mutta She Doesn’t Mind on herran uran toinen kakkoseksi yltänyt ikioma single. Edellinen oli We Be Burnin’ (2006) ja top ten -noteerauksia on kaikki esiintymiset laskien seitsemän. Kärkipaikkakin tuli tutuksi Blu Cantrellin Breathellä (2003). Kuka muistaa?
Labrinthin Earthquake (#2, 2011) on ollut viime kuukausien suurimpia hittejä ja nyt Last Time debytoi neljäntenä. Räppärillä on koossa kolme omaa top viisi -menestystä ennen varsinaisen esikoisalbumin ilmestymistä.
JLS yrittää pysyä kahinoissa mukana esittämällä Sport Relief -tunnuskappaleen, mutta Proud ei vielä jaksanut kuudetta sijaa ylemmäs. Juuri nyt vaikuttaa siltä, ettei bändin viiden ykkösen tilasto enää komistu.
You Me at Six pinkoi kohtuullisen ylös The Swarmin avulla (23). Rescue Me ylsi 21:nneksi viime vuonna.
Florence and the Machinen Shake It Out (#12, 2011) palasi 35:nneksi. Se on toistaiseksi ainoa isompi hitti hieman alisuoriutuneelta Ceremonials-albumilta.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Paul Weller – Sonik Kicks
2. (9.) David Guetta – Nothing But the Beat
3. (1.) Military Wives – In My Dreams
4. (2.) Emeli Sandé – Our Version of Events
5. (3.) Adele – 21
6. (8.) Lana Del Rey – Born to Die
7. (12.) Coldplay – Mylo Xyloto
8. (6.) Ed Sheeran – +
9. (5.) Bruce Springsteen – Wrecking Ball
10. (4.) Michael Kiwanuka – Home Again

Paul Wellerillä on nyt neljä ykkösalbumia: Stanley Road (1995), Illumination (2002), 22 Dreams (2008) ja Sonik Kicks. Hänen menestyksensä on viime vuosina ollut hämmästyttävän tasaista. Studioalbumien sijoitukset viimeisen 15 vuoden ajalta ovat 2, 2, 3, 1, 2, 4, 1, 2 ja 1. Noista kahdeksan ensimmäisen listaviikot puolestaan näyttävät numeroita 13, 7, 16, 7, 13, 9, 20 ja 16.
David Guettan Nothing But the Beat nousi sivuamaan omaa parastaan Graham Norton Show’n avustuksella. Levyltä on lohkaistu useita isoja hittejä ja se suuntaa edeltäjänsä One Loven (#2, 2009) jäljillä vakaasti kohti platinasarjaa.
The Shins saavutti toisen top 20 -albuminsa, mutta Port of Morrow’n 11. sijaa ylempänä bändi ei ole käynyt. Wincing the Night Away (2007) ylsi 16:nneksi.
Lastenohjelmista tuttu Justin Fletcher on keikkunut Hands Up -esikoisalbumillaan listalla jo hetken ja kipusi sivuamaan kaksi viikkoa saavuttamaansa 16. tilaa.
Miike Snow'n Happy to You debytoi 31:ntenä – heidän ensimmäinen top 40 -saavutuksensa, Odd Futuren The OF Tape Vol. 2 sijalla 40 ja Madonnan Celebration (#1, 2009) palasi pitkästä aikaa top 40:iin (35). Nousu ennakoi tietenkin juuri ilmestynyttä MDNA-albumia, joka lienee pomminvarma ykkönen, vaikka Give Me All Your Luvin' -sinkku jäi karmaisevaksi brittilistaflopiksi.

Listanimi: Lionel Richie

Pian ensimmäistä (!) kertaa Suomeen saapuva Lionel Richie aloitti listauransa tunnetusti The Commodores -lauluyhtyeen jäsenenä, mutta jätti pian muut varjoonsa siten, että kokoonpano alkoi esiintyä nimellä Lionel Richie and The Commodores. The Commodoresin kanssa siunaantui useita hittisinkkuja, kuten Easy ja Three Times a Lady.

Richien sooloura alkoi 1980-luvun alussa, yhä Motownin tallissa. Hän kirjoitti ensin Kenny Rogersille ykköshitin Lady (1980) ja sitten itselleen sekä Diana Rossille Endless Loven (1981), joka nousi Hot 100 -listan kärkeen yhdeksäksi viikoksi ja brittilistan seiskaksi. Esikoisalbumi Lionel Richie (1982) kaasutti suoraan kärkipäähän rapakon molemmin puolin ja sisälsi jenkkiykkösen ja Britannian top ten -sinkun Truly.

Can't Slow Down (1984) sementoi Richien statuksen eräänä 80-luvun suurimmista soulpoptähdistä. Se ylsi sekä USA:n että Britannian albumilistan kärkeen ja hittivirta oli loputon: jenkkiykkönen ja brittikakkonen All Night Long (All Night), kaikkialla kärkeen kivunnut Hello, Running with the Night sekä USA:n top ten -hitit Stuck on You sekä Penny Lover.

Jenkkiykköseltä ja brittikakkoselta Dancing on the Ceilingiltäkin (1986) irtosi neljä Hot 100 -listan top ten -hittiä, joten Richie saavutti niitä peräti 13 peräkkäistä. Välissä hän ehti osaltaan junailla USA for Africa -projektin We Are the World -kappaleen erääksi 80-luvun myydyimmistä singleistä.

Sen jälkeen Richie alkoi menestyä paremmin Britanniassa. Back to Front -kokoelma (1992) nousi siellä ykköseksi, mutta jäi USA:ssa 19:nneksi. Hänen sittemmin ilmestyneet studiolevynsä ovat saavuttaneet Britanniassa sijat 11, 31, 6, 5, 15, 10 ja 7. USA:ssa vastaava rivi on 28, 152, 62, 47, 6 ja 24. Kantriduettoversioita miehen omista biiseistä (mahtava idea kerrassaan) sisältävää Tuskegeeta ei ole vielä julkaistu USA:ssa.

Hot 100 -listan ykkösiä Richiellä on viisi, jotka kaikki tulikin jo mainittua. Viimeisin top ten -hitti on viimeinen noista mainitusta kolmestatoista eli Ballerina Girl (#7, 1986). Viimeisin Hot 100 -listamerkintä on Angel (#70, 2000). Britannian sinkkulistan kärkipaikka on lohjennut vain kerran (Hello), mutta top ten -ovi on avautunut kahdeksasti, viimeksi My Destinylle (#7, 1992).

Yleisön pyynnöstä: Keskiyön kaupunki

Billboardin Hot 100 -listalle otetaan nyt siis mukaan isoimpien palvelujen striimaukset. Lehti tiedotti, että eniten striimauksia viime viikolla keräsi Funin We Are Young, kaikkiaan 1,1 miljoonaa. Itse Hot 100 -listalla uutuus nosti merkittävimmin Gotyen Somebody That I Used to Know'ta (striimausten kakkonen) ja Jay-Z:n ja Kanye Westin Ni**as in Parisia (neljäs). Hot 100 -listalla debytoinut M83:n Midnight City sai suurimman osan pisteistään striimauksista, sillä se oli On-Demand Songs -listan 11:s.

Striimaukset pehmensivät We Found Loven radiosoitossa viimein kohtaamaa alamäkeä ja se putosi vain sijan. Ja kuten katsauksessa mainitsin, Skrillex kuuluu uudistuksen hyötyjiin Scary Monsters and Nice Spritesin palattua Hot 100 -listan 83:nneksi.

Tässä historian ensimmäinen Billboard Hot 100 -laskelmaan otettu On-Demand Songs -lista. Suluissa liike Hot 100 -rankingissa.

1. Fun feat. Janelle Monáe – We Are Young (1–1)
2. Gotye feat. Kimbra – Somebody That I Used to Know (9–5)
3. Tyga – Rack City (17–15)
4. Jay-Z & Kanye West – Ni**as in Paris (30–23)
5. Drake feat. Rihanna – Take Care (11–7)
6. Rihanna feat. Calvin Harris – We Found Love (10–11)
7. The Wanted – Glad You Came (4–4)
8. Wiz Khalifa & Snoop Dogg feat. Bruno Mars – Young, Wild & Free (7–8)
9. Kelly Clarkson – Stronger (2–2)
10. Adele – Rolling in the Deep (32–30)
11. M83 – Midnight City (uutuus sijalla 74)
12. Foster the People – Pumped Up Kicks (-)
13. Nicki Minaj – Starships (6–9)
14. Coldplay – Paradise (35–32)
15. Drake – Headlines (-)
16. Skrillex – Scary Monsters and Nice Sprites (palaaja sijalla 83)
17. LMFAO – Sexy and I Know It (14–18)
18. Flo Rida feat. Sia – Wild Ones (19–12)
19. Fun – Some Nights (89–82)
20. Drake feat. Nicki Minaj – Make Me Proud (-)

Listakatsaus, vko 12

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
2. (2.) Kelly Clarkson – Stronger (What Doesn’t Kill You)
3. (3.) Adele – Set Fire to the Rain
4. (4.) The Wanted – Glad You Came
5. (9.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
6. (8.) David Guetta featuring Nicki Minaj – Turn Me On
7. (11.) Drake featuring Rihanna – Take Care
8. (7.) Snoop Dogg & Wiz Khalifa feat. Bruno Mars – Young, Wild & Free
9. (6.) Nicki Minaj – Starships
10. (5.) Katy Perry – Part of Me

Billboard huomioi Hot 100 -listallaan tästä lähtien suurimmista on demand -palveluista striimatun musiikin (keksiikö kukaan järkevää suomenkielistä sanaa striimaukselle?), mikä vähentää hieman puhtaan digimyynnin painoarvoa. Kärkipäähän kovin suuria loikkia striimaukset eivät aiheuttaneet – parhaalle sijalleen seitsemänneksi kivunnut Draken Take Care loikkasi lähinnä vahvasti kasvaneen radiosoittonsa ansiosta.
We Are Young oli yhä viikon ylivoimaisesti ostetuin kappale, eikä sille näy tällä hetkellä kovin vakavasti otettavia kilpailijoita Hot 100 -listan huipulle, elleivät Gotyen Somebody That I Used to Know sekä The Wantedin Glad You Came saa jostain yllättävää tukea. Katy Perryn Part of Me saattaa kivuta videon ilmestyessä takaisin aika korkealle.
Kannattaa tarkkailla myös Trainin Drive Byta. Meilläkin yllättävän isoksi menestykseksi noussut biisi eteni vain kaksi sijaa 23–21, mutta siitä tunnutaan olevan aika innostuneita. Trainillä on kaksi top ten -hittiä: gigamenestys Hey Soul Sister (#3, 2010) sekä Drops of Jupiter (#5, 2001), mutta jo aika läjä top 40 -menestyksiä, kaikkiaan seitsemän. Heidän esikoishittinsä Meet Virginia (#15, 1999) meni Euroopalta täysin ohi.
Calvin Harrisin toinen hitti Feel So Close kolkuttelee niin ikään top 20:n ovea (34–22).
John Mayerin uusi single Shadow Days debytoi yllättävän vaisusti 42:ntenä. Mayer on myynyt toistakymmentä miljoonaa albumia USA:ssa, mutta ei ole vielä kertaakaan käynyt Hot 100 -listan top tenissä. Top 20 -paikkoja on kuitenkin jo kuusi. Korkeimmalle on yltänyt Say (#12, 2007), mutta No Such Thing (#13, 2002), Your Body Is a Wonderland (#18, 2002) ja Daughters (#19, 2004) olivat kaikki sitä pitkäikäisempiä menestyksiä.
M83:n Midnight City avasi viimein Hot 100 -listan oven ja räväytti saman tien 74:nneksi. Striimauksista tuntuu hyötyvän ennen kaikkea Skrillex, jonka jo ikivanhaksi luokiteltava Scary Monsters and Nice Sprites palasi 83:nneksi. Bangarangkin on 75:ntenä.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Bruce Springsteen – Wrecking Ball
2. (1.) Adele – 21
3. (4.) Various Artists – NOW 41
4. (16.) Lady Antebellum – Own the Night
5. (29.) Coldplay – Mylo Xyloto
6. (2.) Whitney Houston – Whitney: The Greatest Hits
7. (8.) Drake – Take Care
8. (37.) Lil Wayne – Tha Carter IV
9. (-) Luke Bryan – Spring Break 4: Suntan City (EP)
10. (-) Andrew Bird – Break It Yourself

Bruce Springsteen saavutti jo kymmenennen ykkösensä Wrecking Ballin lyötyä 21:n noin tuhannella kopiolla. Vain The Beatlesillä (19) ja Jay-Z:llä (12) on enemmän ykkösiä, Elvikselläkin on kymmenen.
Brittilistalla Wrecking Ballin viimeviikkoinen ykkössija on Pomon yhdeksäs ja hän on napannut molempien listojen paalun samalla albumilla huimat kahdeksan kertaa.
Emmylou Harrisin Wrecking Ball (1995) ylsi muuten 96:nneksi.
Google Play pyrkii markkinoille tarjoamalla hittialbumeita käytännössä ilmaiseksi eli muutamien kymmenien senttien hintaan. Billboard ei hyväksy moista hinnoittelua aivan uusille, kuukauden ikäisille albumeille, mutta vanhemmille kylläkin. Google Playn ansiosta NOW 41, Lady Antebellumin Own the Night ja Coldplayn Mylo Xyloto myivät hienosti ja palasivat top viiteen, Lil Waynen Tha Carter IV kahdeksanneksi. Koko kärkiviisikko ylitti sadan tuhannen rajan.
Luke Bryanin neljäs EP on hänen kolmas top ten -menestyksensä. Tailgates and Tanlines (#2, 2011) on yhä sijalla 18. Andrew Bird menetti top ten -neitsyytensä, mutta jo Noble Beast (2009) kävi 12:ntena.


Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
2. (3.) Nicki Minaj – Starships
3. (-) Alexandra Burke featuring Erick Morillo – Elephant
4. (2.) Emeli Sandé – Next to Me
5. (4.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
6. (8.) David Guetta featuring Sia – Titanium
7. (6.) DJ Fresh featuring Rita Ora – Hot Right Now
8. (10.) David Guetta featuring Nicki Minaj – Turn Me On
9. (5.) StooShe featuring Travie McCoy – Love Me
10. (18.) Jay-Z & Kanye West – Ni**as in Paris

Gotyen Somebody That I Used to Know nappasi viidennen ykkösviikkonsa ja on myynyt jo platinaa. Edes X Factorista aikoinaan ponnistanut Alexandra Burke ei pystynyt paluusinglellään sitä uhkaamaan. Elephant debytoi kolmantena. Burkella on kolme ykköstä ja kuusi top ten -sinkkua. Krediitin saanut tuottaja Erick Morillo muistetaan parhaiten ehkä Reel 2 Real -nimellä, jolla lohkesi I Like to Move It -megahitti (#5, 1994) ja pari muutakin top ten -singleä, joista unohtunein lienee Jazz It Up (#7, 1996).
Somebody That I Used to Know on noussut ykköseksi lukuisissa maissa ja top viiteen oikeastaan kaikkialla – paitsi meillä, jossa sen paras sijoitus singlelistalla on toistaiseksi vasta 14:s.
Nicki Minaj saavutti uransa parhaan sijoituksen Starshipsin noustua jo kakkoseksi. Jay-Z:n ja Kanye Westin Ni**as in Parisilta vei todella kauan, ennen kuin se nousi brittilistoilla kärkipäähän, mutta on nyt ensimmäinen top ten -lohkaisu Watch the Throne -albumilta.
Swedish House Mafia jatkaa koirateemaansa – upean Save the World -videon jälkeen uusi (vodkamainos)sinkku on nimeltään Greyhound. Se ei kuitenkaan yllä mainitun tapaan top teniin vaan joutuu toistaiseksi tyytymään 13. sijaan.
Jason Mrazin I’m Yours (#11, 2009) on vielä brittilistahistorian ostetuin top tenin ulkopuolelle jäänyt sinkku. Se oli myös Mrazin ainoa listamenestys ennen I Won’t Give Upin nyt saavuttamaa 16. tilaa.
Coldplayn Charlie Brown loikkasi 38–22 ja Azaelia Banksin esikoishitti 212 46–24. Myös Tyga ylsi ensimmäistä kertaa top 40:iin, kun Rack City eteni kolme sijaa 40:nneksi. Ikuisten Party Rock Anthemin ja Sexy and I Know Itin jatkoksi LMFAO ihastuttaa meitä vielä Sorry for Party Rockingin sävelin (51–30).


Britannian albumit Top 10

1. (2.) Military Wives – In My Dreams
2. (3.) Emeli Sandé – Our Version of Events
3. (4.) Adele – 21
4. (-) Michael Kiwanuka – Home Again
5. (1.) Bruce Springsteen – Wrecking Ball
6. (5.) Ed Sheeran – +
7. (-) Marcus Collins – Marcus Collins
8. (6.) Lana Del Rey – Born to Die
9. (11.) David Guetta – Nothing But the Beat
10. (7.) Lionel Richie – Tuskegee

Viime viikolla Bruce Springsteenille hävinnyt Military Wives -ryhmä otti vahingon takaisin äitienpäiväkaupan avulla. Springsteen tipahti viidenneksi asti jääden tuttujen Emeli Sandén, Adelen ja Michael Kiwanuka -nimisen tulokkaan taakse.
Kiwanuka on BBC:n vuosittaisen Sound of -pollin voittaja. Home Againin nelossija ei ole mitenkään huono, mutta vaikuttaa esimerkiksi Adelen, Jessie J:n ja Florence and the Machinen jättimenestysten jälkeen pieneltä pettymystä. Hittiäkään ei ole vielä siunaantunut.
Kykykisatähti Marcus Collins debytoi seitsemäntenä. Hän vei viime viikolla White Stripesin Seven Nation Armyn jo toista kertaa singlelistan top kymppiin. Originaali ylsi siellä tahollaan sopivasti seitsemänneksi keväällä 2003.
Voimakaksikko Lionel Richie ja Michael Bolton miehittivät sijat 10 ja 11. Richie saavutti Tuskegee -kantriversioalbumilla soolouransa kymmenennen top ten -merkinnän, joista kunniakkaasti peräti viisi on tullut 2000-luvulla, vaikka tuskin kukaan osaa nimetä yhtään Richien 2000-luvun hittibiisiä. Bolton on leijunut viimeksi näin korkealla kakkoseksi yltäneellä Greatest Hits -kokoelmallaan vuonna 1995.
Will Youngin ykköseksi asti yltänyt Echoes hätyyttelee pian tuplaplatinastatusta ja loikkasi sen kunniaksi 52–19.
Charmantisti ikääntynyt Jason Donovan levyttää yhä ja ostajiakin piisaa suhteellisen mukavasti. Sign of Your Love (36) on hänelle jo kahdeksas top 40 -albumi, mutta yllättäen niistä huonoiten sijoittunut. Sinkkulistalla miestä ei ole nähty sitten vuoden 1993.

Listaklassikko: Club Nouveau – Lean on Me (1987)

1980-luvun lopussa Hot 100 -listan kärjessä vaihtui väki tuhkatiheään: 1986 saatiin 30, 1987 29 ja vuosina 1988 ja 1989 32 ykköshittiä. Eräs hyvinkin vahvasti yhden hitin ihmeeksi tuomittu ruuhkavuosien hitintekijä oli Club Nouveau, jonka cover-versio Bill Withersin kappaleesta Lean on Me nousi kärkeen kahdeksi viikoksi maaliskuussa 1987.

Lean on Me jäi siis r&b-ryhmän ainoaksi isoksi menestykseksi omissa nimissä, mutta myöhemmin Hot 100 -listan 39:nneksi yltänyttä Why You Treat Me So Badia kuullaan yhä muissa yhteyksissä: sitä käyttivät hitteihinsä sekä Luniz (I Got 5 on It) että Puff Daddy (Satisfy You).

Lean on Me ylsi brittilistankin kolmoseksi. Life, Love and Pain -albumi nappasi kuudennen sijan USA:ssa.

Kanjonit ja Doverin kalliot

Koska seuraava viikko menee lomani vuoksi nettipimennossa, tartun vielä lauantain ratoksi kaikkien rakastamiin myyntilukuihin. Listoillahan jaetaan sijoja, mutta vaikka esimerkiksi ykkönen ja kakkonen ovat sijoissa hyvin lähellä toisiaan, joskus kuilu myynnissä voi olla Grand Canyonin levyinen.

Otetaan esimerkiksi Britannian singlelista, jonka ykköset myyvät silloin tällöin aivan valtavia määriä yhdessä viikossa. Seuraavaan on koottu asiaa havainnollistamaan suurimmat erot ykkösen ja kakkosen välillä.

Vuosi 1984 jäi kirjoihin erityisen kovatasoisena: Whamin Last Christmas/Everything She Wants on brittilistahistorian ostetuin ykkössijaa vaille jäänyt single ja sen lyönyt Do They Know It's Christmas historian toiseksi ostetuin sinkku ylipäätään. Niiden välinen ero kaventui myöhemmin debyyttiviikon 714 000 kappaleesta, mutta Last Christmas ei siis milloinkaan yltänyt ykköseksi.

Elton John – Something About the Way You Look Tonight/Candle in the Wind '97 (1997)
Dario G – Sunchyme
1 460 700 kpl

Will Young – Anything Is Possible/Evergreen (2002)
Shakira – Whenever Wherever
999 000

Elton John – Something About the Way You Look Tonight/Candle in the Wind '97 (1997)
Oasis – Stand by Me
930 000

Band Aid – Do They Know It's Christmas? (1984)
Wham! – Last Christmas/Everything She Wants
714 000

Elton John – Something About the Way You Look Tonight/Candle in the Wind '97 (1997)
George Michael – You Have Been Loved
569 000

Alexandra Burke – Hallelujah (2008)
Jeff Buckley – Hallelujah
495 000

Robson and Jerome – Unchained Melody/White Cliffs of Dover (1995)
Perez ”Prez” Prado and His Orchestra – Guaglione
393 000

Britney Spears – Baby One More Time (1999)
The Corrs – Runaway '99
371 000

Band Aid 20 – Do They Know It's Christmas? (2004)
Ice Cube feat. Mack 10 & Ms. Toi – You Can Do It
272 000

Band Aid 20 – Do They Know It's Christmas? (2004)
Kylie Minogue – I Believe in You
249 000

Listanimi: Meat Loaf

Texasilainen Marvin Lee Aday nousi kenties koko maailman suosituimmaksi rokkariksi Bat Out of Hell -albuminsa (1979) myötä, mutta hän teki listadebyyttinsä jo vuosia aiemmin Shaun Murphyn kanssa Stoney and Meatloaf -projektin parissa. What You See Is What You Get (1971) ylsi Hot 100 -listalle. Kaksikon yhteistyö jäi lyhyeksi ja Meat Loaf suuntasi Broadwaylle. Niihin aikoihin hän tutustui Jim Steinmaniin, jonka ohjauksessa Bat Out of Hell alkoi muovautua. Albumia tehtiin useita vuosia, jonka aikana Meat Loaf loi uraa valkokankaalla ja näytteli muun muassa The Rocky Horror Picture Show'ssa. Steinman ja Meat Loaf muodostivat yhtyeen nimeltä The Neverland Express, josta muotoutui myöhemmin Meat Loafin yhtye.

Bat Out of Hell myi kymmeniä miljoonia kopioita maailmanlaajuisesti ja on tähän päivään mennessä viettänyt brittilistalla 474 viikkoa, vaikka sen korkein sijoitus on yhdeksäs vuodelta 1981. USA:ssa se jäi top tenin ulkopuolelle 14:nneksi, mutta on sertifioitu 14-kertaiseksi platinalevyksi.

Paineet seuraajan suhteen olivat varmasti huikeat, mutta Dead Ringer (1981) oli tietysti menestys Britanniassa jo pelkästään Bat Out of Hellin imussa. Se nousi siellä ykköseksi, mutta USA:ssa levy oli suhteellinen floppi jääden 45:nneksi. Sen jälkeen ystävyyssuhde Steinmanin kanssa viileni ja Meat Loafin ura sukelsi jyrkästi. Vuoden 1986 Blind Before I Stop -albumi menestyi suorastaan katastrofaalisen huonosti.

Meat Loafin paluu vuonna 1993 on eräs popmaailmaan komeimpia ylösnousemuksia. Hän ja Jim Steinman korjasivat välinsä, levyttivät jatko-osan Bat Out of Hellille sekä erään historian komeimmista power-balladeista I'd Do Anything for Love (But I Won't Do That), jonka naisvokaalit lauloi Lorraine Crosby. Bat Out of Hell II: Back into Hell -albumi ja single nousivat ykkösiksi sekä Britanniassa että USA:ssa ja myös monessa muussa maassa.

Bat Out of Hell II: Back into Hellin jälkeen ilmestyneellä Welcome to the Neighbourhoodilla oli vielä pari Jim Steinmanin sävellystä, mutta sen ensimmäiseksi sinkuksi ja suurimmaksi hitiksi valikoitui Diane Warrenin kynäilemä I'd Lie for You (And That's the Truth), joka ylsi brittilistan kakkoseksi ja Hot 100 -listan 13:nneksi. Welcome to the Neighbourhood on ainoa Meat Loaf -albumi, jolta lohkaistiin kaksi brittilistan top ten -sinkkua, toinen oli Not a Dry Eye in the House (#7, 1996).

Bat Out of Hell -trilogia päättyi lopulta vuonna 2006, kun kiistat Steinmanin kanssa oli lopullisesti sovittu. The Monster Is Loose palautti Meat Loafin USA:n albumilistan top teniin ja Meat Loaf sai viimein levyttää Steinmanin kirjoittaman It's All Coming Back to Me Now -kappaleen, josta Celine Dion oli saanut vuonna 1996 massiivisen hitin. Marion Ravenin kanssa duetoitu biisi on Meat Loafin toistaiseksi viimeinen top ten -brittisingle (#6, 2006).

Britanniassa Meat Loafille on kertynyt jo 13 top ten -albumia, joista kaksi ykköstä. Sinkkulistan ykkösiä on yksi, mainittu I'd Do Anything for Love, ja top ten -merkintöjä kuusi. I'd Do Anything for Love siis valloitti myös USA:n Hot 100 -listan ja on hänen ainoa top ten -hittinsä. Bat Out of Hellin Two Out of Three Ain't Bad -single ylsi 11:nneksi. USA:n albumilistan top ten -suorituksia on ehtinyt kertyä kaksi.

Mainettaan alemmas jääneet

Tämäkin aihe kimposi Adelen menestyksestä: Set Fire to the Rain ohittaa ajan kanssa Jason Mrazin I'm Yoursin (#11, 2009) brittilistahistorian ostetuimpana top tenin ulkopuolelle jääneenä singlenä. Toistaiseksi senkin paras sijoitus on 11:s.

21:lta on lohkaistu kaksi megahittiä, Rolling in the Deep ja Someone Like You, mutta vain jälkimmäinen ylsi ykköseksi. Rolling in the Deepin eteen kiilasi niin ikään valtavasti myynyt Bruno Marsin Grenade.

Set Fire to the Rain jää ihmisten mieliin paljon isompana hittinä kuin 11:ntenä käyneenä. Sen hurja myynti kuitenkin tasapainottaa tilastoja – on todellisia klassikkohittejä, jotka eivät ole nousseet listoilla juuri mihinkään tai jääneet kokonaan ulos. Alla muutama kiinnostava ja voitte keksiä lisää. Jätin pois kappaleet, joita ei ole koskaan virallisesti julkaistu singlenä, kuten Led Zeppelinin Stairway to Heavenin (#37, 2007).

Ehdottomasti kiinnostavin tapaus on Van Morrison. Brown Eyed Girl -single (1967), koko Blowin' Your Mind -albumi ja sitä seurannut Astral Weeks (1968) eivät ole koskaan käyneet top 75 -brittilistoilla. Vasta Moondance (#30, 1970) rikkoi albumilistakuparisen ja ensimmäinen listasingle tuli niinkin myöhään kuin 1979.

R.E.M.:llä on 11 top ten -ten singleä, mutta yksikään niistä ei ole Losing My Religion (#19, 1991). Se toki oli heidän siihen mennessä suurin menestyksensä ja vietti sijalla 19 peräti kolme viikkoa. Seuraaja Shiny Happy People ylsikin jo kuudenneksi.

Guns N' Rosesin Sweet Child O' Mine (1988) joutui tyytymään 24. tilaan. Taken By Treesin parin vuoden takainen versio peittosi sen pykälällä.

The Doors -niminen pikkubändi julkaisi Light My Firen vuonna 1967 – tuloksena yksi viikko sijalla 49. Uudelleenjulkaisu siivitti sen top teniin 1990-luvulla.

Sex Pistols nousi merkittävien punk-yhtyeiden kastiin, mutta Anarchy in the UK (1976) jäi ensimmäisellä kerralla 38:nneksi ja 16 vuotta myöhemmin 33:nneksi. Vasta seuraaja God Save the Queen (#2, 1977) sementoi heidän legendaarisen statuksensa.

The Beatlesin Yesterday julkaistiin sinkkuna vasta 1976 ja on saavuttanut melko ikonisen aseman ottaen huomioon, että jäi heidän useistä megahiteistään poiketen kahdeksanneksi.

AC/DC on kuuluisa siitä, että heillä ei ole yhtään top ten -sinkkua. Highway to Hellkin (1979) jäi 56:nneksi.

Fleetwood Macin Go Your Own Way (#38, 1977) hyytyi merkittävän alas siihen nähden, että se oli erään maailmanhistorian ostetuimman albumin ensimmäinen singlelohkaisu.

Dolly Parton ei ehkä ollut vuonna 1981 kaikkein kuumin brittilistanimi, mutta silti 9 to 5:n jääminen 47:nneksi tuntuu mysteeriltä.

The Clash sai ensimmäisen top ten -hittinsä vasta Should I Stay or Should I Gon uudelleenjulkaisun myötä (#1, 1991). Esimerkiksi London Calling (1979) jäi 11:nneksi ja Rock the Casbah (1982) 30:nneksi.

Bryan Adamsin Heaven (#38, 1985) ja Summer of '69 (#42, 1985) on mainittu blogissani jo aiemmin. Toinen rapakontakainen tähti Mariah Carey nousi Briteissä supersuosioon vasta Music Box -albumin (1993) myötä. Esimerkiksi Someday (1991) jäi 38:nneksi, vaikka Vision of Love oli yltänyt top kymppiin.

Sir Mix-a-Lotin valtava jenkkihitti Baby Got Back (1992) tupsahti 56:nneksi.

Stingin An Englishman in New York jämähti 51:nneksi vuonna 1988, mutta hänen listaosakkeensa olivat tuolloin muutenkin varsin alhaalla. Biisi julkaistiin uudelleen kaksi vuotta myöhemmin, jolloin se ylsi 15:nneksi.

Princen Little Red Corvette (#54, 1983) on melkoinen klassikko ottaen huomioon sen listamenestyksen. Hän teki viisaasti lykätessään biisin 1999:n (#2, 1985) b-puoleksi.

Puristisemmilla hiphop-sinkuilla oli Euroopassa vaikeaa ennen 1990-luvun loppua. Pari esimerkkiä: Dr. Dren Nuthin' but a G Thang (#31, 1994) ja LL Cool J:n Mama Said (#41, 1991). LL Cool J sai ykkösen myöhemmin melko hyvin unohdetusta Ain't Nobodysta (1997).

Elbow'n One Day Like This (2008) on Set Fire to the Rainin hengenheimolainen. Se ei ole koskaan noussut 35. tilaa korkeammalle, mutta myynyt siihen nähden hurjasti, yli 300 000 kpl ollen myydyin noin alas jäänyt. Toinen 2000-luvun klassikko The Killersin Mr. Brightside (#10, 2005) romahti alkujaan nopeasti ulos listalta, mutta on viettänyt vuoden 2007 jälkeen mukana seitsemän viikkoa.

The Black Keysin Lonely Boy ei ole toistaiseksi yltänyt top 75:een vaikka emoalbumi El Camino on koko ajan noussut ylemmäs tahollaan – nyt jo 16:nneksi.

Listakatsaus, vko 10

Billboard Hot 100, Top 10

1. (4.) Kelly Clarkson – (What Doesn’t Kill You) Stronger
2. (2.) Adele – Set Fire to the Rain
3. (6.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
4. (1.) Katy Perry – Part of Me
5. (23.) The Wanted – Glad You Came
6. (8.) Rihanna featuring Calvin Harris – We Found Love
7. (12.) Flo Rida – Good Feeling
8. (11.) David Guetta featuring Nicki Minaj – Turn Me On
9. (14.) Snoop Dogg & Wiz Khalifa feat. Bruno Mars – Young, Wild & Free
10. (9.) Nicki Minaj – Starships

Kelly Clarkson sai viimein tietää, miltä tuntuu olla Hot 100 -listan kärjessä kolmatta viikkoa samalla kappaleella. Hänen kolmas ykkösensä Stronger nousi takaisin paalulle nelossijalta viime viikon myyntihirmujen hiivuttua. Muun muassa Whitney Houstonin I Will Always Love You sukelsi kolmossijalta 30:nneksi.
The Wantedin Glad You Came sai Glee-huomiota ja hyppäsi viidenneksi. Se taitaa olla korkein brittiläisen poikabändin koskaan saavuttama sijoitus. Tai riippuu, mitä poikabändillä tarkoitetaan, The Beatleshän oli hysteriassa mitaten oman aikansa poikabändi. Take Thatin Back for Good ylsi seitsemänneksi syksyllä 1995.
Teinipoppia löytyy myös sijalta 38: Kanadalainen Carly Rae Jepsen on saamassa yllätyshitin mutkattomasta Call Me Maybe -kappaleesta.
Ryan Tedderin sorvaama So Good ei aivan tuonut B.o.B:lle viidettä top ten -hittiä vaan se debytoi 11:ntenä. Kantrikaunotar Carrie Underwood hakee niin ikään viidettä – Good Girl aloitti sijalta 24.
Snoop Doggin ja Wiz Khalifan letkeä Young, Wild and Free nousi jo neljättä kertaa top kymppiin, eräänlainen saavutus sekin. Biisin korkein sijoitus on seitsemäs. Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know loikkasi 16:nneksi, Trainin Drive-By 43–32 ja Adelen seuraava hitti Rumour Has It 67–51.


USA:n albumit, Top 10

1. (1.) Adele – 21
2. (2.) Whitney Houston – Whitney: The Greatest Hits
3. (-) Fun – Some Nights
4. (-) Tyga – Careless World: Rise of the Last King
5. (3.) Various Artists – NOW 41
6. (38.) Soundtrack – The Bodyguard
7. (4.) Adele – 19
8. (-) Chiddy Bang – Breakfast
9. (37.) Whitney Houston – Whitney Houston
10. (5.) Various Artists – 2012 Grammy Nominees

Adelen 21:n 22. ykkösviikko tuli reilulla marginaalilla Whitney Houstoniin nähden, vaikka jälkimmäisen The Greatest Hits myi suurin piirtein saman verran kuin edellisviikolla. Lisäksi Houston sai kaksi muuta albumiaan top teniin, tai ehkä puolitoista: The Bodyguard pomppasi 38–6 ja esikoinen 37–9. Ensin mainittu nelinkertaisti myyntinsä. Myös Houstonin viimeiseksi jäänyt studioalbumi I Look to You (2009) nousi 16:nneksi ja My Love Is Your Love (1998) 30:nneksi. Kaikkien noiden nousu selittyy hautajaisuutisoinnin lisäksi sillä, että kaupat eivät enää joutuneet myymään eioota. My Love Is Your Love ei koskaan ole käynyt 13. tilaa korkeammalla, mutta on triplaplatinalevy.
Jakeluongelmia puolestaan oli Tygalla, jonka Careless World -albumia ei voitu julkaista fyysisenä levynä suunnitellusti sampleriidan takia. Digiversiosta kiistanalainen Martin Luther King -sample oli helpompi poistaa ja digivetoinen myynti riitti neljänteen sijaan.
We Are Young -hitin avulla suosituksi äitynyt Fun debytoi peräti kolmantena toisella albumillaan Some Nights. Aim and Ignite (2009) piipahti 71:ntenä.
Rapryhmä Chiddy Bangin esikoinen Breakfast nappasi kahdeksannen sijan. Kohutun Sleigh Bellsin kakkosalbumi Reign of Terror ehti flopata Britanniassa reilusti top 40:n alapuolelle, mutta USA:sta annettiin 12. tila. Treats (2010) ylsi sekin 39:nneksi.
Irlantilainen folkbändi The Chieftains yllätti 17. sijallaan, joka on heidän parhaansa. Aiempi oma enkka tuli The Long Black Veilillä (#22, 1995). Leonard Cohenilla on käsissään todellinen yllätysmenestys: jo kolmantena käynyt Old Ideas petrasi 47–29.


Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
2. (-) Dappy featuring Brian May – Rockstar
3. (2.) Emeli Sandé – Next to Me
4. (4.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
5. (7.) Nicki Minaj – Starships
6. (3.) DJ Fresh featuring Rita Ora – Hot Right Now
7. (5.) David Guetta featuring Sia – Titanium
8. (13.) Kelly Clarkson – (What Doesn’t Kill You) Stronger
9. (11.) Ed Sheeran – Drunk
10. (6.) Jessie J – Domino

Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know on jo kultalevy ja vuoden toistaiseksi myydyin single. Tämän viikon paalu on sen listauran kolmas.
N-Dubz -ryhmästä tutuksi tullut Dappy nappasi Rockstar -singlelleen Queenin Brian Mayn. Vai änkesikö May mukaan, en tiedä. Joka tapauksessa May saavutti uransa korkeimman sinkkulistasijoituksen omissa nimissään. Tätä ennen paras oli Too Much Love Will Kill Youn (1992) viides tila. Dappy on käynyt ykkösenäkin No Regrets -singlellä (2011) ja viidentenä Tinchy Stryderin kanssa (Spaceship, 2011).
Nickelbackin Rockstar -niminen biisi ylsi niin ikään kakkoseksi noin neljä vuotta sitten.
Kelly Clarksonin (What Doesn’t Kill You) Stronger nousi viisi sijaa sivuamaan omaa parastaan. Ed Sheeran sai kuin saikin neljännen top ten -sinkkunsa Drunkin kammettua itsensä yhdeksänneksi.
Sijalla 12 näyttäytyy kummallinen yhteistyön hedelmä. Kristillisellä laulajalla, kirjailijalla ja saarnaajalla Matt Redmanilla ja rap-vetoisella rytmiryhmällä LZ7:llä ei pitäisi olla hirveästi yhteistä, mutta hyväntekeväisyys kaataa raja-aitoja – niin nytkin. Twenty Seven Million kerää varoja ihmiskauppaa vastaan. LZ7 on kerran aiemmin käynyt top 40:ssä, This Little Light ylsi 26:nneksi vuonna 2010.
Yllättävän hyvää singlemenestystä nauttii hiphop-ryhmä Chiddy Bang, jolle Ray Charlesin 13. tila on jo kolmas top 40 -merkintä. Parhaiten heidät muistetaan MGMT:n Kidsiä käyttäneestä The Opposite of Adultsista (#12, 2010).
Artistien nimikkolauluja nähdään listoilla aika harvoin. Ray Charlesista ei ole aiemmin suoraan laulanut kukaan. Charles itse ylsi top teniin neljästi ja kerran ykköseksikin, singlellä I Can’t Stop Loving You (1962).
Juuri platinarajan ylittänyt LMFAO:n Sexy and I Know It on viipynyt listoilla jo pian puoli vuotta ja keikkuu yhä 16:ntena. Platinaan oikeuttava 600 000 kpl on melkoinen määrä ottaen huomioon, ettei biisi koskaan käynyt viidettä sijaa korkeammalla.
Onko Madeonista David Guettan ja kumppaneiden manttelinperijäksi? Ranskalaistuottajan Icarus debytoi 22:ntenä perässään yllättävän virkeästi esiintyvä uusi Arctic Monkeys -raita R U Mine. Suck It and See -albumia (#1, 2011) edeltänyt Don’t Sit Down ‘Cause I’ve Moved Your Chair ylsi vain 28:nneksi ja sen jälkeisiä sinkkuja ei ole edes nähty listalla.
Jason Derulon Breathing nousi 35–25 ja Jay-Z:n ja Kanye Westin Ni**as in Paris 37–27. Sijalla 28 debytoi Drumsoundin ja Basslinen uudelleen käsittelemä Utah Saintsin What Can You Do for Me. Alkuperäinen punnersi kymmenenneksi vuonna 1992. Pyhimyksille siunaantui vielä kolme muutakin top ten -singleä, joista viimeisimpänä Something Goodin uusi versio (#8, 2008).
Vilkkaan singlelistaviikon täydensi Demi Lovaton uran kolmas top 40 -merkintä. Ne kaksi muutakin ovat jääneet häntäpäähän, sillä Skyscraperin 32. sija on hänen parhaansa.


Britannian albumit Top 10

1. (2.) Emeli Sandé – Our Version of Events
2. (1.) Adele – 21
3. (3.) Ed Sheeran – +
4. (4.) Lana Del Rey – Born to Die
5. (-) Meat Loaf – Hell in a Handbasket
6. (5.) Gotye – Making Mirrors
7. (17.) Whitney Houston – The Essential
8. (6.) Coldplay – Mylo Xyloto
9. (9.) Florence & The Machine – Ceremonials
10. (7.) Adele – 19

Melko hiljaisella albumilistalla Emeli Sandén Our Version of Events ohitti Adelen 21:n ja nappasi toisen ykkösviikkonsa.
Meat Loaf jatkoi Hell in a Handbasketilla erittäin kunnioitettavaa putkeaan – hänen jokainen studioalbuminsa Bat Out of Hell II: Back into Hell -menestyslevystä (1993) lähtien on yltänyt top teniin. Vaikka julkaisutahti voisi olla tiiviimpikin, niin top ten -sijoituksia on ehtinyt kertyä jo 11 – joukossa tietenkin Dead Ringerin (1981) sekä edellä mainitun ykkössijat. Hänen myydyin albuminsa Bat Out of Hell (1978) on viipynyt listalla satoja viikkoja, muttei koskaan käynyt yhdeksättä sijaa korkeammalla.
The Black Keysin El Camino petrasi hiljaisella viikolla omaa parastaan yhdellä pykälällä 16:nneksi. Folkpoppari Ben Howardin läpimurtolevy Every Kingdom (#7, 2011) on toista kertaa top 20:ssa, kiitos The Wolves -radiohitin. Chris Isaakin Beyond the Sun palasi top 75:n alapuolelta 30:nneksi.
Pink Floydin The Wall (#3, 1979) julkaistiin uutena painoksena ties kuinka monennetta kertaa ja se palasi 22:nneksi. The Ting Tings joutui raadollisesti kokemaan hypebändin arjen: Sounds from Nowheresville ylsi vain 23:nneksi, vaikka We Started Nothing (2008) kävi kärjessä ja myi platinaa.
The Cranberriesin Roses debytoi 37:ntenä, joka on itse asiassa ihan hyvä sijoitus ottaen huomioon, että heidän edellinen studioalbuminsa Wake Up and Smell the Coffee (2001) limbosi 61:nneksi. Sitä edeltäneet neljä levyä nappasivat hienot sijat 1, 2, 2 ja 7.
Lopuksi mainittakoon, että matkaan ensi viikolla perinteiselle alppilomalle, joten seuraava listakatsaus ilmestyy vasta kahden viikon kuluttua.

Listaklassikko: Tina Charles – I Love to Love (1976)

70-luku oli diskon kulta-aikaa ja eräs sen vaikuttajia oli muun muassa Carl Douglasin Kung-Fu Fightingin (1974) säveltänyt intialais-brittiläinen Biddu Appaiah. Hänen kynästään oli peräisin myös 22-vuotiaan Tina Charlesin I Love to Love (But My Baby Loves to Dance), joka nousi brittilistan ykköseksi maaliskuussa 1976.

Charles oli aiemmin laulanut 5000 Voltsin hitillä I'm on Fire, joten sooloura ei tullut aivan puskista. Hittejäkin siunaantui muutama, muun muassa kaksi muuta Britannian top ten -singleä Dance Little Lady Dance (#6, 1976) sekä Dr. Love (#4, 1977), mutta hänet taidetaan kuitenkin muistaa lähinnä tästä biisistä, joka hallitsi singlelistaa kolme viikkoa. I Love to Love on julkaistu uudelleenkin pariin kertaan ja se ylsi brittilistan 67:nneksi vuonna 1986.