Näytetään tekstit, joissa on tunniste Steve Brookstein. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Steve Brookstein. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. tammikuuta 2025

Listaklassikko: Steve Brookstein – Against All Odds (2005)

Aloitetaan vuosi 2025 eräänlaisella ”antiklassikolla”. Tasan kaksikymmentä vuotta sitten Simon Cowellin luotsaamat brittiläiset kykykisat olivat hieman sillä erää väliaikaisessa lamassa, eikä juuri kukaan muista enää esimerkiksi vuoden 2003 Idol-voittajaa Michelle McManusta. Cowell halusi uuden formaatin, jossa hänellä ja levy-yhtiöllään olisi enemmän valtaa ja niinpä syksyllä 2004 alkoi The X Factor, joka pyöri vuoteen 2018 asti.

Vaikka The X Factorista nousivat esimerkiksi Leona Lewis, One Direction ja Little Mix, sen ensimmäistä voittajaa ei kyllä moni saisi musavisassa oikein. Steve Brooksteinin ura jäi jopa kykykisojen normaaleihin seuraamuksiin nähden harvinaisen lyhyeksi, sillä hänen ainoa Britannian singlelistamerkintänsä on cover Phil Collinsin Against All Oddsista (#2, 1984), joka ylsi viikoksi kärkeen tammikuun alussa 2005. Se oli ehtinyt jäädä joululistalla Band Aid 20:n jalkoihin, mutta jaksoi sentään pyristellä vuodenvaihteeseen asti saavuttaakseen listakärjen.

Täysin epäkarismaattisen Brooksteinin albumi Heart and Soul ilmestyi myöhemmin keväällä ja kävi niin ikään keulilla albumipuolella, mutta on myös sinkun tapaan hänen ainoa albumilistamerkintänsä. Vuonna 2014 Brookstein julkaisi osuvasti nimetön albumin Forgotten Man.

Against All Oddsin striimilukemat ovat paljon puhuvia: kappaletta ei edes ole Spotifyssa ja Youtubessa esimerkiksi tämä huonolaatuinen live-veto on kerännyt vain 323 000 katselua.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Synkkiä seuraamuksia

Listaykkönen on aina hieno asia, mutta joskus asiat eivät mene suunnitellusti ja artistin ura lopahtaa siihen. Näitä kymmentä kappaletta yhdistää kaksi asiaa: ne ovat brittilistan ykkössinglen seuraajia ja aivan karmaisevia kaupallisia floppeja.

Yksikään näistä ei yltänyt top 75 -brittilistalle ja hyvin harva edes top sataan. Jokaisen perässä on mainittu sen ykköshitin nimi.

Nizlopi – Girls (2006) – JCB Song
Steve Brookstein – Fighting for Butterflies (2006) – Against All Odds
Frankee – How You Do (2004) – F.U.R.B. (F**k U Right Back)
Yanou – On and On (2003) – Heaven [DJ Sammy & Yanou featuring Do]
Las Ketchup – Kusha Las Payas (2003) – The Ketchup Song (Asereje)
DJ Pied Piper – We R Here (2001) – Do You Really Like It?
Rui da Silva – Feel the Love (2001) – Touch Me
Lenny Kravitz – American Woman (1999) – Fly Away
Steve Miller Band – Wide River (1993) – The Joker
Kid Rock – Roll On (2007) – All Summer Long

Steve Miller Bandin The Jokerhan julkaistiin alun perin jo 1973, mutta siitä tuli iso brittihitti vasta vuonna 1990 Levi’s-mainoksen ansiosta. Se on myös kuuluisa millimetrikamppailustaan Deee-Liten Groove Is in the Heartia vastaan.

Frankeen F.U.R.B. muistetaan "vastauksena" Eamonin F**k It (I Don't Want You Back) -hittiin (#1, 2004). Ei Eamonistakaan megatähteä tullut, mutta sentään hieman menestyneempi.

Yanou vaikuttaa nykyisin Cascadassa, joten Evacuate the Dancefloor palautti miehen tavallaan ykköseksi seitsemän vuotta Heavenin jälkeen. Lenny Kravitzin versiota The Guess Whon American Womanista käytettiin Austin Powers: The Spy Who Shagged Me -leffassa. Se ylsi Hot 100 -listalla ihan kivasti 49:nneksi.