Billboard Hot 100, Top 20
1. (1.) Alex Warren – Ordinary
2. (2.) Morgan Wallen featuring Tate McRae – What I Want
3. (3.) Morgan Wallen – Just in Case
4. (5.) Kendrick Lamar and SZA – Luther
5. (4.) Morgan Wallen – I’m the Problem
6. (6.) Shaboozey – A Bar Song (Tipsy)
7. (7.) Lady Gaga and Bruno Mars – Die with a Smile
8. (8.) Teddy Swims – Lose Control
9. (10.) Benson Boone – Beautiful Things
10. (9.) Drake – Nokia
11. (11.) Doechii – Anxiety
12. (12.) Chappell Roan – Pink Pony Club
13. (13.) Billie Eilish – Birds of a Feather
14. (18.) Leon Thomas – Mutt
15. (16.) Post Malone featuring Morgan Wallen – I Had Some Help
16. (24.) Jessie Murph – Blue Strips
17. (15.) Morgan Wallen – I Got Better
18. (19.) BigXthaPlug featuring Bailey Zimmerman – All the Way
19. (14.) Morgan Wallen – Love Somebody
20. (21.) Sabrina Carpenter – Espresso
Alex Warrenin Ordinary on toista viikkoa Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kärjessä. Top tenissä ei tapahdu taaskaan oikeastaan mitään.
Eikä alempanakaan. Tate McRaen Just Keep Watching sentään debytoi sijalla 33.
USA:n albumit, Top 20
1. (1.) Morgan Wallen – I’m the Problem
2. (-) SEVENTEEN – Happy Burstday
3. (2.) SZA – SOS
4. (-) Miley Cyrus – Something Beautiful
5. (78.) Taylor Swift – Reputation
6. (4.) Morgan Wallen – One Thing at a Time
7. (3.) Kendrick Lamar – GNX
8. (6.) Sabrina Carpenter – Short n’ Sweet
9. (7.) PARTYNEXTDOOR and Drake – $ome $exy $ongs 4 U
10. (8.) Bad Bunny – Debí Tirar Más Fotos
11. (10.) Morgan Wallen – Dangerous: The Double Album
12. (11.) Fuerza Regida – 111XPANTIA
13. (9.) Billie Eilish – Hit Me Hard and Soft
14. (12.) Shaboozey – Where I’ve Been, Isn’t Where I’m Going
15. (13.) Alex Warren – You’ll Be Alright, Kid (Chapter 1)
16. (15.) Chappell Roan – The Rise and Fall of a Midwest Princess
17. (16.) Tate McRae – So Close to What
18. (18.) Taylor Swift – The Tortured Poets Department
19. (17.) The Weeknd – Hurry Up Tomorrow
20. (5.) Playboi Carti – Music
Morgan Wallenin I’m the Problem johtaa kolmatta viikkoa Yhdysvaltojen albumilistaa. Kaukana sen takana, mutta kakkosena debytoi Seventeenin uusi albumi Happy Burstday, joka on ryhmän seitsemäs top ten -levy.
Miley Cyrusin Something Beautiful pääsi vain neljänneksi. Toisaalta kärkipaikka olisikin ollut mahdoton. Hänellä on koossa 15 top ten -käyntiä, kun laskemme mukaan Hannah Montana -julkaisut.
Taylor Swiftin Reputation (#1,2017) loikkasi brittilistan tapaan korkealle, täällä viidenneksi.
Leon Thomasin Mutt-albumia laajennettiin niin paljon, että siitä tuli lisättyjen striimien ansiosta top 40 -julkaisu (147–35).
Britannian singlet, Top 20
1. (-) Sabrina Carpenter – Manchild
2. (1.) Alex Warren – Ordinary
3. (2.) Ravyn Lenae – Love Me Not
4. (3.) Chappell Roan – Pink Pony Club
5. (4.) sombr – Undressed
6. (5.) Skye Newman – Family Matters
7. (9.) sombr – Back to Friends
8. (7.) Calvin Harris and Clementine Douglas – Blessings
9. (-) Ed Sheeran – Sapphire
10. (8.) Ed Sheeran – Azizam
11. (6.) Tate McRae – Just Keep Watching
12. (11.) Benson Boone – Beautiful Things
13. (13.) Max Dean, Luke Dean and Locky – Can’t Decide
14. (12.) Moliy and Silent Addy – Shake It to the Max (Fly)
15. (10.) Alex Warren featuring Jelly Roll – Bloodline
16. (14.) Benson Boone – Mystical Magical
17. (-) MK and Chrystal – Dior
18. (28.) Olivia Dean – Nice to Each Other
19. (19.) Lola Young – One Thing
20. (15.) Skye Newman – Hairdresser
Sabrina Carpenterin Manchild esti toistaiseksi Ordinaryn jonkinmoisiksi kehittyneet haaveet kaikkien aikojen pisimpään Britannian singlelistan kärjessä jaksaneesta kappaleesta. Carpenterille ykkössija on uran neljäs.
Sombrin Back to Friends nousi seitsemänneksi.
Vielä Carpenteriakin enemmän hittejä on Ed Sheeranilla. Sijalla yhdeksän avanneesta Sapphiresta tuli hänen 43. top ten -menestyksensä.
Jo veteraanisarjaan (53 vuotta) lukeutuvan yhdysvaltalaisen MK:n eli Marc Kinchenin ja brittilaulaja Chrystalin tanssihitti Dior debytoi sijalla 17. Olivia Deanin Nice to Each Other nousi 18:nneksi.
Britannian albumit, Top 20
1. (-) Pulp – More
2. (-) Addison Rae – Addison
3. (-) Little Simz – Lotus
4. (2.) Sabrina Carpenter – Short n’ Sweet
5. (1.) Ed Sheeran – +-=÷× (Tour Collection)
6. (4.) Fleetwood Mac – 50 Years: Don’t Stop
7. (-) MARINA – Princess of Power
8. (5.) The Weeknd – The Highlights
9. (re) My Chemical Romance – Three Cheers for Sweet Revenge
10. (6.) Tate McRae – So Close to What
11. (-) Turnstile – Never Enough
12. (35.) Sam Fender – People Watching
13. (14.) Charli xcx – Brat
14. (11.) Oasis – Time Flies: 1994–2009
15. (13.) Alex Warren – You’ll Be Alright, Kid (Chapter 1)
16. (9.) ABBA – Gold: Greatest Hits
17. (8.) Elton John – Diamonds
18. (12.) Fleetwood Mac – Rumours
19. (15.) Billie Eilish – Hit Me Hard and Soft
20. (19.) Chappell Roan – The Rise and Fall of a Midwest Princess
Brittipopin suuruuksiin lukeutuvan Pulpin paluualbumi More debytoi selkeästi Britannian albumilistan huipulla. Ykkössija on Pulpille kolmas ja studiolevy on ensimmäinen sitten We Love Lifen (#6, 2001), vaikka bändi on keikkaillut suhteellisen aktiivisesti, kun sitä on huvittanut.
Yhdysvaltalaisen Addison Raen ensimmäinen varsinainen albumi Addison avasi hienosti kakkossijalta. Kärkipäässä on muutenkin kivasti uutuksia, sillä Little Simzin Lotus pääsi kolmanneksi (toinen top ten -käynti) ja Marinan Princess of Power seitsemänneksi (viides top ten -merkintä).
My Chemical Romancen Three Cheers for Sweet Revengestä (2004) tuli uusi painos ja se palasi yhdeksänneksi – levyn korkein sijoitus toistaiseksi ja yhtyeen vasta toinen top ten -noteeraus. Ennen tätä albumi oli yltänyt vain 34:nneksi.
Turnstilen Never Enough debytoi harmittavasti sijalla 11 ja Volbeatin God of Angels Trust 24:ntenä. Pitbullin kokoelma merkkautti oman parhaansa (25).
Blogi, jonka sisältö koostuu miltei sataprosenttisesti jenkki- ja brittilistanörtteilystä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pulp. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pulp. Näytä kaikki tekstit
perjantai 13. kesäkuuta 2025
Listakatsaus, vko 25
Tunnisteet:
Alex Warren,
listakatsaus,
Morgan Wallen,
Pulp,
Sabrina Carpenter
perjantai 31. joulukuuta 2010
Juhlitaan kuin kesällä 69
Viime pääsiäisen aikoihin kirjoitin brittilistalle nousseista viikonpäiville pyhitetyistä biiseistä. Mutta miten on laulettu vuosista? Uppoudutaan siis vuodenvaihteen kunniaksi menneeseen ja ennustetaan tulevaa.
Grass Show – 1962 (#53, 1997)
Ruotsalaisbändi ei saanut aikaan kuin kaksi listasingleä ja nolla -albumia, mutta he äänittivät sentään version Ace of Basen klassikosta All That She Wants.
Neil Sedaka – The Queen of 1964 (#35, 1975)
1950-luvulta lähtien levyttäneen veteraanin singlen toinen a-puoli Solitaire taitaa olla tunnetumpi kappale. Muun muassa American Idolissa toiseksi aikoinaan tullut Clay Aiken sai siitä radiohitin Yhdysvalloissa, vaikka Neil Sedakan singleä ei siellä julkaistukaan.
Bryan Adams – Summer of ’69 (#42, 1985)
Summer of ’69 nousee esiin joka kerta puhuttaessa mainettaan huonommin menestyneistä brittihiteistä. Edes digiaika tai X Factor -rais.. siis versiointi ei ole nostanut sitä Top 40:iin. Biisin nimi viittaa kuulemma huhuista huolimatta vain kesään 1969 eikä lainkaan seksiin.
James Blunt – 1973 (#4, 2007)
Ne, jotka eivät kyllästyneet Anssi Kelan kappaleeseen 1972, saivat jatkaa muisteloitaan vaikka tämän tahdittamana.
The Connells – ’74-’75 (#14, 1995)
Suomessa Radio Nova -standardiksi jämähtänyt jenkkiyhtyeen kappale julkaistiin alun perin 1993, mutta Euroopassa vasta 1995. Yhden hitin ihmeen kohtalo oli niin väistämätön, että laulu piti julkaista uudelleen vielä seuraavana vuonna, jolloin se ylsi 21:nneksi. Bändi levyttää yhä.
The Smashing Pumpkins – 1979 (#16, 1996)
Aina yhtä hyvältä kuulostava inisijä Billy Corgan kirjoitti tämän ilmeisesti omasta nuoruudestaan. Sopivan parin kurpitsoille muodostaa muutaman listasinglen saanut Death From Above 1979.
Estelle – 1980 (#14, 2004)
Estelleä haukutaan listafoorumeilla floppien äidiksi, mikä on tietenkin epäreilua, mutta siinä on hieman perää. Hän on nimittäin ainoa artisti, joka sai singlen David Guettan One Love -albumilta jäämään Top 40:n ulkopuolelle.
Bowling For Soup – 1985 (#35, 2004)
Rehvakkaan punkpoprallin esittäjät olivat tehneet uraa jo ennen 2000-luvun hittejään, joten he osasivat riimitellä näppärästi kasarista: ”Thought she’d get a hand on a member of Duran Duran.”
Binary Finary – 1998 (#24, 1998)
Tranceakti Binary Finary tajusi, miksi biisi kannattaa nimetä vuoden mukaan: sen voi miksata aina joka vuosi uudelleen ja julkaista kyseisen vuoden nimellä. 1998:stä muovautui listoille vielä 1999 (#11, 1999), mutta myös 2000-luku sai omansa.
Prince – 1999 (#7, 1985)
Party like it’s 1999! Nimillään leikkineen supertähden hittisingle on varmasti kuuluisin vuosiluvun mukaan nimetty biisi. Se listautuikin kolmesti: ensin vuonna 1983 (#25), 1985 ja vielä – tietenkin – 1999 (#10). Cassius-nimisellä ranskalaisella tanssiprojektilla on samanniminen lista-albumi (#28, 1999).
Pulp – Disco 2000 (#7, 1995)
Hurmaava tarina ihanasta lapsuudenystävästä nimeltä Deborah on Jarvis Cockerin mukaan tosi. The KLF:n jäsenillä oli sivuprojekti nimeltä Disco 2000, joka ei kuitenkaan koskaan ole yltänyt brittilistalle.
Jay Sean featuring Nicki Minaj – 2012 (It Ain’t the End) [#9, 2010]
Viimeisin vuosilukuhitti on Yhdysvalloissakin kohtuullisen suositun Jay Seanin käsialaa. Mutta mihin 2012 viittaa? Lontoon olympialaisiin? Tuskin. Eivätkä lyriikatkaan sävähdytä omaperäisyydellään: We’re gonna party like it’s 2012. Tuleeko maailmanloppu vuonna 2012? Sitä odotellessa.
Albumeitaan ovat mainitun Cassiuksen lisäksi nimenneet vuosilukujen mukaan muun muassa Cliff Richard (Established 1958), Ash (1977), Status Quo (1982), New Order (Substance 1987), Jam & Spoon (Tripomatic Fairytales 2001) sekä Dr. Dre (2001). Todellinen huippuvuosi oli 1984: Van Halen, Eurythmics ja Rick Wakeman.
Grass Show – 1962 (#53, 1997)
Ruotsalaisbändi ei saanut aikaan kuin kaksi listasingleä ja nolla -albumia, mutta he äänittivät sentään version Ace of Basen klassikosta All That She Wants.
Neil Sedaka – The Queen of 1964 (#35, 1975)
1950-luvulta lähtien levyttäneen veteraanin singlen toinen a-puoli Solitaire taitaa olla tunnetumpi kappale. Muun muassa American Idolissa toiseksi aikoinaan tullut Clay Aiken sai siitä radiohitin Yhdysvalloissa, vaikka Neil Sedakan singleä ei siellä julkaistukaan.
Bryan Adams – Summer of ’69 (#42, 1985)
Summer of ’69 nousee esiin joka kerta puhuttaessa mainettaan huonommin menestyneistä brittihiteistä. Edes digiaika tai X Factor -rais.. siis versiointi ei ole nostanut sitä Top 40:iin. Biisin nimi viittaa kuulemma huhuista huolimatta vain kesään 1969 eikä lainkaan seksiin.
James Blunt – 1973 (#4, 2007)
Ne, jotka eivät kyllästyneet Anssi Kelan kappaleeseen 1972, saivat jatkaa muisteloitaan vaikka tämän tahdittamana.
The Connells – ’74-’75 (#14, 1995)
Suomessa Radio Nova -standardiksi jämähtänyt jenkkiyhtyeen kappale julkaistiin alun perin 1993, mutta Euroopassa vasta 1995. Yhden hitin ihmeen kohtalo oli niin väistämätön, että laulu piti julkaista uudelleen vielä seuraavana vuonna, jolloin se ylsi 21:nneksi. Bändi levyttää yhä.
The Smashing Pumpkins – 1979 (#16, 1996)
Aina yhtä hyvältä kuulostava inisijä Billy Corgan kirjoitti tämän ilmeisesti omasta nuoruudestaan. Sopivan parin kurpitsoille muodostaa muutaman listasinglen saanut Death From Above 1979.
Estelle – 1980 (#14, 2004)
Estelleä haukutaan listafoorumeilla floppien äidiksi, mikä on tietenkin epäreilua, mutta siinä on hieman perää. Hän on nimittäin ainoa artisti, joka sai singlen David Guettan One Love -albumilta jäämään Top 40:n ulkopuolelle.
Bowling For Soup – 1985 (#35, 2004)
Rehvakkaan punkpoprallin esittäjät olivat tehneet uraa jo ennen 2000-luvun hittejään, joten he osasivat riimitellä näppärästi kasarista: ”Thought she’d get a hand on a member of Duran Duran.”
Binary Finary – 1998 (#24, 1998)
Tranceakti Binary Finary tajusi, miksi biisi kannattaa nimetä vuoden mukaan: sen voi miksata aina joka vuosi uudelleen ja julkaista kyseisen vuoden nimellä. 1998:stä muovautui listoille vielä 1999 (#11, 1999), mutta myös 2000-luku sai omansa.
Prince – 1999 (#7, 1985)
Party like it’s 1999! Nimillään leikkineen supertähden hittisingle on varmasti kuuluisin vuosiluvun mukaan nimetty biisi. Se listautuikin kolmesti: ensin vuonna 1983 (#25), 1985 ja vielä – tietenkin – 1999 (#10). Cassius-nimisellä ranskalaisella tanssiprojektilla on samanniminen lista-albumi (#28, 1999).
Pulp – Disco 2000 (#7, 1995)
Hurmaava tarina ihanasta lapsuudenystävästä nimeltä Deborah on Jarvis Cockerin mukaan tosi. The KLF:n jäsenillä oli sivuprojekti nimeltä Disco 2000, joka ei kuitenkaan koskaan ole yltänyt brittilistalle.
Jay Sean featuring Nicki Minaj – 2012 (It Ain’t the End) [#9, 2010]
Viimeisin vuosilukuhitti on Yhdysvalloissakin kohtuullisen suositun Jay Seanin käsialaa. Mutta mihin 2012 viittaa? Lontoon olympialaisiin? Tuskin. Eivätkä lyriikatkaan sävähdytä omaperäisyydellään: We’re gonna party like it’s 2012. Tuleeko maailmanloppu vuonna 2012? Sitä odotellessa.
Albumeitaan ovat mainitun Cassiuksen lisäksi nimenneet vuosilukujen mukaan muun muassa Cliff Richard (Established 1958), Ash (1977), Status Quo (1982), New Order (Substance 1987), Jam & Spoon (Tripomatic Fairytales 2001) sekä Dr. Dre (2001). Todellinen huippuvuosi oli 1984: Van Halen, Eurythmics ja Rick Wakeman.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)