Listanimi: Donna Summer

Pari viikkoa sitten keuhkosyöpään menehtyneestä Donna Summerista voisi kirjoittaa kymmeniätuhansia merkkejä, joten keskityn tässä puhtaasti hänen hienoon listauraansa ja sitäkin on vaikea esittää täydellisesti.

Summer aloitti levytysuransa Euroopassa Giorgio Moroderin avustuksella. Pian Casablanca Records halusi Love to Love You Babystä (1975) pitkä diskoversion USA:n markkinoille. Biisistä tuli hitti, Hot 100 -listan kakkonen ja brittilistan nelonen, ja samanniminen albumi myi toista miljoonaa USA:ssa.

I Remember Yesterday -albumilta lohkaistu ikoninen I Feel Love (1977) ylsi brittiykköseksi ja USA:n kuudenneksi. 70-luvun puolella Summer nettosi vielä viisi Britannian top ten -singleä, mutta yksikään niistä ei ollut Hot 100 -listan ykkönen Hot Stuff (1979).

USA:ssa Summerille avautui suorastaan hurja putki: seitsemän peräkkäistä top ten -hittiä, joista neljä ykköstä, Hot Stuffin lisäksi MacArthur Park, Bad Girls ja No More Tears (Enough Is Enough).

80-luvulla Summerin vauhti hidastui hieman, mutta ennen kaikkea jenkkihittejä siunaantui silti: On the Radio (#5, 1980), The Wanderer (#3, 1980), She Works Hard for the Money (#3, 1982) ja This Time I Know It's for Real (#7, 1989). Viimeisin Hot 100 -merkintä on vuodelta 1999, I Will Go with You (79).

Kaikkiaan Summer saavutti huimat 14 top ten -jenkkihittiä. Britanniassa hänelle osui kohdalle vain yksi ykkönen, mainittu I Feel Love, mutta kymmenen top ten -sinkkua, joista I Feel Love vielä toisenkin kerran Rollon ja Sister Blissin remiksauksena vuonna 1995. Viimeisin listasingle on sielläkin I Will Go with You (#44, 1999).

Summerin albumimenestys oli vaihtelevampaa. Hänen kolme ykköstään tulivat kaikki USA:sta: Live and More (1978), Bad Girls (1979) sekä On the Radio -kokoelma (1979). Britanniassa korkein sijoitus merkittiin jo I Remember Yesterdaylle (#3, 1977). Vuonna 2008 julkaistu Crayons ylsi USA:ssa vielä hienosti 17:nneksi.

Britanniassa top ten -albumeita tuli kaikkiaan kolme, joista kaksi ovat kokoelmia. USA:ssakin hänen studioalbuminsa jäivät harvinaisiksi näyiksi top tenissä. Bad Girlsin lisäksi kynnyksen ylitti vain She Works Hard for the Money (#9, 1983).

Surua, pettymyksiä ja pyöreitä

En ollut ainoa, joka hieraisi silmiään nähdessään Gossipin uuden A Joyful Noise -albumin brittilistasijoituksen: 47. Myönnettäköön, Beth Ditton bändi ei ole enää laajan yleisön silmissä kovin kiinnostava eivätkä he ole koskaan saaneet kovin isoja hittejä, mutta Standing in the Way of Control oli sentään top ten -single (#7, 2007) ja samanniminen albumi myi kultaa yltäen parhaimmillaan 22:nneksi. Music for Menin (#18, 2009) Heavy Crosskin oli top 40 -menestys.

Ihan yhtä huonosti ei mene Madonnalla – MDNA ylsi sentään albumilistan ykköseksi ja on yhä top 40:ssä – mutta Girl Gone Wildin 73. tila singlelistalla kurtistaa varmaan hänenkin kulmiaan. Vielä muutama vuosi sitten mikä tahansa Madonna-sinkku ainakin kävi top tenissä.

Torstaina menehtyneen Donna Summerin uran ainoa ykkönen I Feel Love palasi sinkkulistan 45:nneksi. Se oli jo entuudestaan siitä harvinainen biisi, että on noussut top 75:een kolmena eri saman artistin esittämänä versiona: ykköseksi vuonna 1977, Patrick Cowleyn remiksauksena 21:nneksi vuonna 1982 ja uudelleen levytettynä kahdeksanneksi vuonna 1995.

I Feel Lovea on OCC:n mukaan myyty yhteensä yli miljoona kappaletta. Myös Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know rikkoi tuon maagisen rajan. Ennustan biisistä tulevan Britannian ostetuimman sitten Will Youngin Anything Is Possible / Evergreen -singlen (2002).

Abban Gold (#1, 1992) ei ole tyytynyt ihan niin vähään: sitä on ostettu jo viisi miljoonaa kappaletta ja se on Britannian kolmanneksi myydyin albumi.

Glee Cast saavutti sadan top 75 -biisin rajapyykin It's All Coming Back to Me Now'n napattua 69. tilan. TV-sarjan kaarti on brittilistahistorian eniten top 75 -merkintöjä netonnut yhtye.