Näytetään tekstit, joissa on tunniste Destiny's Child. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Destiny's Child. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. huhtikuuta 2025

Listaklassikko: Destiny’s Child – Survivor (2001)

Vuosituhannen vaihteen r&b-buumi tuotti välillä aivan eri hittejä Yhdysvaltojen ja Britannian listoille. Merkittävimmät yhdysvaltalaiset brittisuosikit olivat ehkä Blu Cantrell ja Christina Milian, joiden menestys kotimaassaan jäi vähäisemmäksi.

Destiny’s Child sen sijaan pärjäsi molempien maiden listoilla melko tasatahtiin. Britanniassa ryhmä ylsi top teniin jo ensimmäisellä listasinglellään No No No (#5, 1998), mutta saavutti ykkössijan myöhemmin kuin Yhdysvalloissa, leffahitillään Independent Women Part 1 (2000).

Sitä seurannut Survivor oli myös kolmannen studiolevyn nimibiisi ja debytoi Britannian singlelistan ykkösenä huhtikuussa 2001. Se oli myös heidän toinen ja viimeinen ykkösensä, mutta top ten -putki oli mittava – kaikkiaan 11 singleä kesästä 1999 kevääseen 2005. Senkin jälkeen vielä 99 Soulsin The Girl Is Mine ylsi viidenneksi vuonna 2016. Sille bändi oli kreditoitu Girl-kappaleen (#6, 2005) käytön vuoksi.

Survivor-albumin jälkeen kolmikko Beyoncé Knowles, Kelly Rowland ja Michelle Williams käynnistivät soolouriaan. Knowlesin menestys on monesti raportoitu (kuusi brittiykköstä), mutta myös Rowland pääsi peräti yhdeksän kertaa top kymppiin liittyen Cantrellin ja Milianin joukkoon erityisenä brittisuosikkina. Hän piipahti jopa sikäläisen X Factorin tuomarina vuonna 2011.

Survivorilla on 529 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Video on kerännyt Youtubessa 213 miljoonaa käynnistystä.

tiistai 25. kesäkuuta 2024

Tarttuvaa toistoa

Sabrina Carpenterin Please Please Please nousi eilen myös Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kärkeen, brittiykkönen se oli jo viime viikolla. Siitä tuli neljäs Hot 100 -ykkönen, jonka nimi koostuu kolmesta samasta sanasta. Aiemmat ovat (perässä brittisijoitus):


Paul McCartney and Michael Jackson – Say Say Say (1983) – #2

Destiny’s Child – Bills, Bills, Bills (1999) – #6

B2K and P. Diddy – Bump Bump Bump (2003) – #11

 

Brittilistalla oli ennen Carpenteria kehdattu käyttää kolme kertaa ainoastaan ”sanoja” boom (The Outhere Brothers vuonna 1995) ja ”la” (Naughty Boy ja Sam Smith 2013). Boomista innostuttiin niin, että Vengaboys tempaisi peräti neljästä ykköshitin vuonna 1999.

 

Ja toki KC and the Sunshine Band mahdutti Hot 100 -ykköshittinsä nimeen jopa neljä shakea, mutta oli muuten liian höveli: (Shake, Shake, Shake) Shake Your Booty (1976). 

maanantai 9. elokuuta 2021

Pysyvien kokoonpanojen kuiva kausi

Osui silmään, että tällä viikolla tulee kuluneeksi peräti kaksikymmentä vuotta siitä, kun Billboardin Hot 100 -listan ykkösenä Yhdysvalloissa on viimeksi juhlinut naisten muodostaman pysyvän kokoonpanon hitti. Asialla oli tietenkin Destiny’s Childin Stevie Nicksin Edge of Seventeeniä (#11, 1982) kierrättänyt Bootylicious. Se oli aikoinaan ryhmän neljäs Hot 100 -ykkönen.

Bootylicious kävi hauskan cd-sinkkutaistelun Mariah Careyn Loverboy-singleä vastaan – molempia kaupattiin 49 sentin hintaan. Careyn sinkku kävi paremmin kaupaksi, mutta Bootylicious pärjäsi radiosoitossa ja päätyi edelle hittilistalla. Kumpikaan ei lopulta yltänyt aivan vuoden suurimpien hittien joukkoon. Esimerkiksi tuolla viikolla kolmanneksi jäänyt Even ja Gwen Stefanin Let Me Blow Ya Mind (#2, 2001) oli vuosilistan seitsemäs.

Naisten muodostamien yhtyeiden listalama on jatkunut näihin päiviin asti, vaikka lupaavia ryhmiä nousee potentiaalisen suosituiksi silloin tällöin – tuoreimpana ehkä Koreasta ponnistava Blackpink. Jos pitäisi veikata kuivan kauden lopettajaa, valitsisin sen.

tiistai 14. huhtikuuta 2020

Komea kuusikko

Britannian singlelista oli vuosituhannen vaihteessa nimikkeiden osalta hyvin nopealiikkeinen – ei ollut lainkaan harvinaista, että top 40:ssä oli samalla viikolla kymmenen uutuutta, sillä sinkkuja pohjustettiin radiosoiton avulla mahdollisesti jopa viikkoja. 

Huhtikuussa 2000 eli melko tasan 20 vuotta sitten nähtiin hämmästyttävä brittilista, jolla peräti kuusi ensimmäistä sijaa menivät uutuuksille ja top tenissä oli kaikkiaan seitsemän uutuutta. Tämä sattumus tapahtui myös toisen kerran – tammikuussa 2005, jolloin koko kärkikuusikko tuli top 75:n ulkopuolelta ja täten merkittiin virallisesti uutuuksiksi. Lisäksi, kun Ed Sheeranin Divide-albumi ilmestyi muutama vuosi sitten, hän sai seitsemän uutta biisiä top teniin, minkä jälkeen Official Charts Company muuttikin sääntöjään niin, että yksi artisti saattoi olla vain kolmella listasinglellä yhtä aikaa pääroolissa. 

Tuolloin huhtikuussa 2000 Craig Davidin ensimmäinen oma hitti Fill Me In debytoi listan keulilla ja siitä tuli lopulta vuoden kymmenenneksi suosituin single. Sweet Female Attituden Flowers avasi kakkospaikalta ja se on ajankohtainen tälläkin hetkellä, sillä Nathan Dawesin cover on top 20:ssa. Kolmantena debytoi The Vervestä tutun Richard Ashcroftin soolosingle A Song for the Lovers – pieni klassikko sekin. 

Stepsin Deeper Shade of Blue oli versio Tina Cousinsin ilman virallista julkaisua jääneestä kappaleesta – se avasi nelossijalta. Vitosena oli monessa maassa jo edellisenä vuonna ilmestynyt The Bloodhound Gangin uran suurin hitti The Bad Touch ja hollantilainen teknoakti Lock N Load pääsi kuudenneksi kappaleellaan Blow Ya Mind. Lisäksi sijalla kymmenen debytoi Rank 1:n tranceklassikko Airwave.

Kolme jäljelle jäänyttä kappaletta olivat edellisen listan kärkikolmikko sijoilla 7, 8 ja 9 eli Melanie C:n ja Lisa ”Left Eye” Lopesin Never Be the Same Again, Westlifen Fool Again sekä Destiny’s Childin Say My Name.

Entä miltä sitten albumilista näytti tuolloin? No, ei lainkaan yhtä kiinnostavalta, sillä top tenissä ei ollut yhtään uutuutta. Mobyn Play nousi ykköseksi 24. listaviikollaan.

torstai 1. elokuuta 2019

Listaklassikko: Destiny's Child – Bootylicious (2001)

Vuonna 2001 Destiny's Child oli jo löytänyt vakiokokoonpanonsa Survivor-albumia varten. Beyoncé Knowlesin, Kelly Rowlandin ja Michelle Williamsin muodostama ryhmä on listahistorian menestyneimpiä r&b-yhtyeitä.

Survivor-albumilta lohkaistu nimibiisi joutui tyytymään hieman yllättäen Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kakkostilaan Janet Jacksonin uran suurimpiin kuuluvan hitin All for Youn takana. Myöhemmin kesällä seuraava single Bootylicious kuitenkin korjasi vahingon ja vietti ykkösenä kaksi viikkoa.

Bootyliciousissa käytetään tehokkaasti Stevie Nicksin Edge of Seventeen -klassikkoa (1982), joka pääsi aikoinaan listalla 11:nneksi. Nicks myös esiintyy kappaleen videolla. Bootylicious oli jäävä Destiny's Childin neljänneksi ja viimeiseksi ykköseksi Hot 100 -listalla, mutta seuraavalta Destiny Fulfilled -albumilta (2004) lohkaistiin vielä kaksi top ten -menestystä.

Brittilistalla Bootylicious ylsi kakkoseksi – siellä Survivor puolestaan oli ykkönen. Kaikkiaan ryhmällä on Yhdysvalloista 10 top ten -hittiä ja Britanniasta 13.

Tällä hetkellä Bootyliciousilla on Youtubessa 78 miljoonaa pyöritystä ja Spotifyssa 99 miljoonaa kuuntelua.

torstai 8. marraskuuta 2018

Listaklassikko: Destiny’s Child – Independent Women Part 1 (2000)

Destiny’s Childin levytysura (toistaiseksi) ehti loppua jo kauan ennen tämän blogin perustamista, mutta silti on yllättävää, että tägillä "Destiny’s Child" löytyi vain yksi teksti. Nyt löytyy toinen, sillä Listaklassikko-sarjaan heillä löytyy hyviä kappaleita: bändille kertyi viisi Yhdysvaltojen Hot 100 -listan tai Britannian singlelistan ykköstä. 

Ainoa molemmat listat valloittanut kappale on Independent Women Part 1, joka tuli meilläkin tunnetuksi Charlie’s Angels -elokuvan yhteydessä ja oli harvinaisen iso hitti Suomessa ollakseen amerikkalainen r&b-kappale. Se nousi Yhdysvaltojen Hot 100 -listan ykköseksi marraskuussa 2000 ja pystyi siellä kunniakkaasti peräti 11 viikkoa.

Independent Women oli Destiny’s Childin viides top ten -hitti Yhdysvalloissa ja kolmas ykkönen, sitä ennen Bills Bills Bills ja Say My Name olivat yltäneet kärkeen. Bändin toistaiseksi viimeinen single on #1’s-kokoelman (2005) Stand Up for Love, joka ei juuri menestynyt, mutta heidät kreditoitiin 99 Soulsin mash-up-singlelle The Girl Is Mine, joka pääsi brittilistan vitoseksi vuonna 2015.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Mihin asti tv-esiintyminen riittää?


Beyoncé esiintyi tunnetusti Super Bowlissa puolitoista viikkoa sitten, mutta muutaman sekunnin mittainen Destiny’s Child -reunion ei estänyt Love Songs -kokoelmaa floppaamasta pahasti – vaikka sillä oli myös yksi uusi biisi (Nuclear). USA:ssa Love Songs debytoi viime torstaina sijalla 72 ja brittilistalla sunnuntaina 44:ntenä.

Sonyn julkaisema kokoelma on ehkä huono esimerkki Super Bowlin himmenneestä merkityksestä myynnillisesti, koska Destiny’s Child ei koskaan ole ollut tunnettu slovareistaan. Mutta Beyoncé olisi ilman muuta tarvinnut uuden biisin kauppoihin ottaakseen kaiken irti mainiosta esityksestään. Viime vuonna Madonna sai vielä Hot 100 -listan top ten -hitin puhtaasti Super Bowlin voimalla, kun Give Me All Your Luvin’ kipusi kolme sijaa kymmenenneksi. MDNA-projektin bensiini lopahti kuitenkin pitkälti siihen.

Sen sijaan Grammy-gaala jaksaa innostaa levykaupoille vuodesta toiseen. Tätä kirjoitettaessa The Lumineersin Ho Hey on ottamassa valtavan loikan myynnissä, mikä saattaa riittää jopa Hot 100 -listan kärkikahinoihin. Aiemmin USA:ssa paitsioon jäänyt Rihannan Stay on tällä hetkellä USA:n iTunesin kakkosena, mikä enteilee komeaa sijoitusta Hot 100 -listalla, vaikka se ei olekaan kuunneltavissa virtauspalveluissa, kuten ei muitakaan Unapologetic-albumin kappaleita Diamondsia lukuun ottamatta.

Albumilistalla suurimman hyödyn kerännee vuoden albumiksi jostain syystä nimetty Mumford and Sonsin Babel (#1, 2012), joka on jo ennestään myynyt pitkälti toista miljoonaa kappaletta. Puoli vuotta vanha I Will Wait -hitti puolestaan saavuttanee oman parhaansa Hot 100 -rankingissa.

Grammyjen suurin anti näkyy vasta ensi viikon torstaina julkaistavalla listalla.