Kantriartistien rajatut vaikeudet

En ole postannut Hot 100 -listan triviaa pitkään aikaan, joten tässäpä sellaista. Ja ajankohtainen aihe on eniten top 40 -hittejä ilman top ten -merkintöjä saaneet artistit. Nimittäin Zac Brown Band eteni viime viikolla Hot 100 -listan 40:nneksi uudella singlellään Loving You Easy. Se on heidän 11. top 40 -merkintänsä ilman ainuttakaan top ten -käyntiä. Se on kahdeksanneksi eniten.

Tuon listan ykkönen on tästä blogista tuttu nimi, eli Kenny Chesney, jolla on järisyttävät 24 top 40 -hittiä, mutta ei yhtään visiittiä top teniin. Hänen parhaansa on Out Last Nightin (2009) 16. tila. Merkillepantavaa on, että koko kymppikärki on kantriartistien hallussa. Kantritähtien radiosoitto on nimittäin yleensä sen verran rajoittunutta, että heille on hyvin hankalaa yltää Hot 100 -listan top teniin, vaikka biisit myisivät erinomaisesti – tuoreimpana esimerkkinä 17:nneksi yltänyt Little Big Townin lähes kaksi miljoonaa kappaletta myynyt Girl Crush.

Tässä kymmenen eniten top 40 -hittejä Hot 100 -listalla ilman top ten -käyntiä saavuttanutta artistia ja perässä heidän korkeimmalle sijoittunut hittinsä.

24 – Kenny Chesney – Out Last Night (#16, 2009)
17 – Brad Paisley – Remind Me (#17, 2011)
16 – Keith Urban – Kiss a Girl (#16, 2009)
16 – Toby Keith – Red Solo Cup (#15, 2012)
14 – Blake Shelton – Boys 'Round Here (#12, 2013)
13 – Luke Bryan – That's My Kind of Music (#15, 2013), Play It Again (#15, 2014)
12 – Alan Jackson – It's Five O'Clock Somewhere (#17, 2003)
11 – George Strait – She'll Leave You with a Smile (#23, 2002)
11 – Ronnie Dove – Right or Wrong (#14, 1964), One Kiss for Old Time's Sake (#14, 1965)
11 – Zac Brown Band – Toes (#18, 2011)

Listalla seuraavaksi asemiaan tässä rankingissa parantaa todennäköisesti joko Keith Urban tai Luke Bryan, sillä molemmilla on nyt iso kantrihitti. Veikkaan Bryania.

Viisinkertainen kakkonen

Brad Paisley saavutti viime viikolla jo uransa viidennen Yhdysvaltojen albumilistan kakkossijan ilman ainuttakaan paalua, joten hän siirtyi varsin mielenkiintoisen rankingin ykköseksi yksin ohi Sheryl Crow'n jolla on neljä hopeatilaa ilman ykkösiä. Paisleyn kakkoset ovat Time Well Wasted (2005), American Saturday Night (2009), This Is Country Music (2011), Wheelhouse (2013) ja Moonshine in the Trunk (2013). Crow'n (peräkkäiset) hopeiset puolestaan ovat C'mon C'mon (2002), The Very Best of (2003), Wildflower (2005) ja Detours (2007).

Moonshine in the Trunk jäi myynnissä hyvin kauas Ariana Granden My Everythingistä, mutta Paisley on ollut todella lähelläkin paalua: Wheelhouse tapui Paramoren nimettömälle hittilevylle vain 6 000 kopion verran.

Eniten top ten -merkintöjä ilman ykkösiä on muuten Rushilla, kaikkiaan peräti 12. Tuoreimpana Clockwork Angels (#2, 2012). Hopeasijoja heillä on yhteensä toistaiseksi "vain" kaksi.

Listanimi: Brad Paisley

Blogissa on kummasti keskitytty viime aikoina kantriin ja jatketaan samoissa vesissä. Brad Paisley on siitä kiinnostava kantrin supertähti, että hän on onnistunut saavuttamaan melko pysyvän aseman sekä kantriradioiden ja kriitikoiden palvottavana.

Pian nelikymppinen Paisley aloitti bisneksessä laulunkirjoittajana. Hänen David Kershille kirjoittamansa Another You ylsi USA:n kantrilistan kolmanneksi ennen kuin hänellä oli edes omaa levytyssopimusta. Arista nappasi 26-vuotiaan lahjakkuuden ja debyyttisingle Who Needs Pictures ilmestyi keväällä 1999. Samanniminen albumi oli välitön menestys myyden platinaa, sisältäen muun muassa Hot 100 -hitit He Didn’t Have to Be (#30, 1999) sekä We Danced (#29, 2000) ja poikien Grammy-ehdokkuuden tulokaskategoriassa.

Siitä lähtien Paisley on netonnut kymmeniä kantrihittejä ja muutamia isoja Hot 100 -menestyksiäkin. Kakkosalbumi Part II (2001) ylsi top 40:iin ja myi sekin platinaa. Todellinen supertähteys alkoi hahmottua Mud on the Tiresin (2003) myötä. Se debytoi albumilistan kahdeksantena ja sisälsi kolme Hot 100 -listan top 50 -hittiä, joista Alison Kraussin kanssa duetoitu Whiskey Lullaby (#41, 2004) lienee kuuluisin.

Myös neljänneltä soololta Time Well Wasted (2005) lohkaistiin nimekäs duetto: When I Get Where I’m Goingilla vieraili Dolly Parton. Biisistä tuli niin ikään top 40 -hitti ja Partonin suurin menestys pariin vuosikymmeneen. Siitä alkoi myös Paisleyn hurja kymmenen kantrilistan ykkösen putki, joka päättyi vasta Welcome to the Futuren (2009) kakkossijaan.

Time Well Wasted oli Paisleyn ensimmäinen top 5 -albumi, joita on sittemmin tullut kolme lisää. Vaikka Billboard 200 -rankingissa American Saturday Nightille merkittiin kakkossija, se oli kesällä 2009 kyseisen viikon neljänneksi myydyin albumi edellään katalogiosastoon jätetyt Michael Jacksonin Thriller ja Number Ones. Paisleyllä on joka tapauksessa kaksi hopeaa, sillä tuorein This Is Country Music debytoi juuri kakkossijalla. Korkein Hot 100 -sijoitus on Thenin (2009) 28. tila.

Brittilistalla Paisleyllä ei ole vielä ainuttakaan merkintää, mikä ei tietenkään yllätä ketään, mutta This Is Country Music räväytti menemällä Norjan albumilistan ysiksi. Euroopan valloitusta ei varmaan haittaa tuleva Cars 2 -leffaan levytetty Robbie Williams -duetto.