Näytetään tekstit, joissa on tunniste Beck. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Beck. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Listanimi: Beck


Beck Hansen nousi MTV-tähdeksi vuonna 1994 hitillään Loser ja siitä lähtien hän on ollut alternative-lemmikki sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Hänen ensimmäinen albuminsa Golden Feelings (1993) oli hyvin pienimuotoinen indie-julkaisu. Loserin sisältänyt Mellow Gold (#12, 1994) osoittautui lopulta platinahitiksi.

Sen jälkeen Beckin suosio kasvoi, vaikka Hot 100 -listan top tenin saavuttanut Loser (#10, 1994) on yhä tänäkin päivänä hänen suurin hittinsä. Toinen ison levy-yhtiön julkaisema albumi Odelay (#16, 1996) sisälsi peräti neljä isoa rock- ja alternative-hittiä ja myi lopulta 2,5 miljoonaa pelkästään Yhdysvalloissa. Seuraava, akustisempi Mutations (#13, 1998), jatkoi top 20 -putkea, mutta sen singlet jäivät radiosoittopaitsioon.

Midnight Vulturesia (#34, 1999) mainostettiin Beckin tanssilevynä ja se menestyi Euroopassa hieman paremmin kuin Yhdysvalloissa.  Seuraaja, pienimuotoisempi Sea Change (#8, 2002) oli lopulta hänen ensimmäinen top ten -albuminsa Yhdysvalloissa.

Beckin levymyynti lähi uuteen nousuun Guero-albumin (#2, 2005) myötä. Guerosta tuli hänen ylivoimaisesti parhaiten sijoittunut levynsä ja sen sinkuista E-Pro (#65, 2005) ja Girl (#100, 2005) hänen ensimmäiset Hot 100 -hittinsä 2000-luvulla – toisaalta myös toistaiseksi viimeiset.

Albumimenestys on kuitenkin ollut todella vakaata. Gueron jälkeen julkaistut kolme Beck-studioalbumia ovat saavuttaneet sijat 7, 4 ja 3 (tuorein Morning Phase). Top ten -albumeita on siis kaikkiaan viisi.

Britanniassa Beckillä on hieman kehnompi albumilistamenneisyys. Toki jo Odelay ylsi 17:nneksi, mutta ensimmäisen top ten -levynsä hän sai Modern Guiltin (2008) debytoitua yhdeksäntenä. Morning Phasen nelossija onkin hänen uransa paras.

Britannian sinkkulistalta Beckillä on kymmenen perättäistä top 40 -merkintää, mutta ei yhtään top ten -paikkaa. Paras on The New Pollutionin (1997) 14. tila. Hänen viimeisin listasinglensä on Girl (#45, 2005) kesältä 2005. 

)

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta

Listakatsaus jäi eiliseltä väliin Tukholman-matkan vuoksi, mutta jenkkilistatapahtumat voi käydä tsekkaamassa Rumban nettisivuilta ja seuraavassa käyn läpi tärkeimmät huomiot brittilistoilta.

Pharrell Williamsin Happy palasi toisen kerran singlelistan ykköseksi ja on vasta historian kolmas single, joka on käynyt ykkösenä kolmeen eri otteeseen saman listauran aikana. Ensimmäinen oli Frankie Lainen I Believe (1953) ja toinen Guy Mitchellin Singing the Blues (1957). Happya on ostettu yli miljoona kappaletta ja ykkösviikko on sille kaikkiaan neljäs.

Hollantilais-dj Tiësto on ollut maailman suurimpien dj-tähtien joukossa jo 15 vuotta, mutta hän sai vasta nyt ensimmäisen top ten -brittihittinsä, kun Red Lights debytoi kuudentena. Seitsemänneksi ylsi laulajtar Foxes niin ikään ensimmäisellä top ten -merkinnällään Let Go for Tonight. Top tenin uutudet täydensi Paloma Faithin Can't Rely on You (10), josta tuli neidon toinen top ten -hitti Picking Up the Piecesin (#7, 2012) seuraksi.

All of Me on nostanut John Legendin profiilia huomattavasti. Biisi nousi singlelistan yhdeksänneksi, ja on hänen toinen top ten -singlensä, ja Love in the Future -emoalbumi (2013) ponkaisi 15:nneksi.

Puhelinyhtiö 3 Network käyttää mainoksessaan Starshipin We Built This Cityä (#12, 1985), joka palasi 26:nneksi.

Albumilistaa johtaa kolmatta viikkoa Bastillen Bad Blood. Beckin Morning Phase debytoi neljäntenä, joka on hänen uransa paras ja toinen top ten -sijoitus. Ihan ensimmäistä kertaa top tenissä on indie-ryhmä Wild Beasts, jonka Present Tense punnersi juuri ja juuri kymmenenneksi.