1990-luku oli eittämättä ns. poikabändien kulta-aikaa. Silloin listoilla mellasti joukko isomman ja pienemmän jalanjäljen jättäneitä ryhmiä. Irlantilainen Boyzone kuuluu ilman muuta ensin mainittuihin, sillä he saalistivat peräti 16 top ten -singleä putkeen brittilistalta – itse asiassa heidän kaikki sinkkunsa ylsivät top teniin ennen bändin (väliaikaiseksi jäänyttä) lopettamista vuosituhannen vaihteessa.
Louis Walshin kokoamaan ryhmään valikoituivat vuonna 1993 Keith Duffy, Stephen Gately, Mikey Graham, Ronan Keating ja Shane Lynch. Heidän ensimmäinen singlensä oli cover Four Seasonsin hitistä Working My Way Back to You. Sitä ei ikinä julkaistu Britanniassa, mutta sinkku saavutti kolmannen tilan Irlannista.
Boyzonen ensimmäinen brittihitti oli niin ikään cover – tällä kertaa The Osmondsin Love Me for a Reasonista. Se ylsi listakakkoseksi noin 19 vuotta sitten ja siis aloitti todella pitkän top ten -sinkkujen putken.
Heidän esikoisalbuminsa Said and Done julkaistiin kolmen top 3 -singlen jälkeen loppukesästä 1995 ja oli välitön menestys saavutettuaan paalupaikan ja myytyään miljoona kappaletta Britanniassa. Ensimmäistä ykkössingleään bändi sai odottaa syksyyn 1996. Sekin oli cover, näkemys Bee Geesin hitistä Words. Myös A Different Beat -kakkosalbumin (#1, 1996) nimikappale ylsi ykköseksi.
Noihin aikoihin Boyzone oli suuren yleisön silmissä puhdas teinipopyhtye, mutta asia muuttui Where We Belong -albumin (#1, 1998) ja ennen kaikkea sen jättihitin No Matter What (#1, 1998) myötä. Where We Belong ylsi jalometallikantaan ympäri Eurooppaa ja No Matter Whatista tuli pieni hitti myös Yhdysvalloissa sen soitua Notting Hill -elokuvassa.
Kolmatta studioalbumia seurasi By Request (#1, 1999), ensimmäinen toistaiseksi kaikkiaan neljästä korkean profiilin kokoelmasta. Sitä on ostettu pelkästään Britanniassa yli kaksi miljoonaa kappaletta ja on bändin myydyin levy. Kokoelman singlelohkaisu (Billy Ocean -cover) When the Going Gets Tough (#1, 1999) oli eräs vuoden 1999 ostetuimpia singlejä Britanniassa.
Kokoelmamenestyksen jälkeen bändi pisti pillit pussiin, sillä Walshilla oli jo uusi yhtye nimeltä Westlife ja Ronan Keatingillä sooloura. Sitä yritti myös Stephen Gately, huomattavasti laihemmin tuloksin.
Boyzone palasi vuonna 2008 albumillaan Brother, joka sekin ylsi listaykköseksi, vaikka Betteristä (#22, 2008) tuli heidän siihen mennessä kehnoiten menestynyt sinkku. Bändin profiili oli muuttunut poikabändistä viihdepop-yhtyeeksi.
Gately menehtyi sydämen pysähtymiseen asunnossaan Mallorcalla syksyllä 2009. Boyzone ei kuitenkaan lopettanut, vaan julkaisi juuri 20-vuotista uraa juhlistavan BZ20-studioalbumin (#6, 2013). Vaikka siitä tuli heidän ensimmäinen brittilistan ykkössijaa vaille jäänyt levynsä, on sitä silti ostettu kultalevyn verran.
Boyzonella on Britanniasta 17 top ten -singleä – joista kuusi ykköstä, viisi albumilistan ykköstä ja kaikkiaan kahdeksan top ten -albumia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti