Tammikuun brittilistat ovat yleensä melkeinpä vuoden kiinnostavimpia eikä tämä viikko tee poikkeusta. Albumilistalla nähtiin jopa kaksi eräänlaista ennätystä, hyvä ja huono. Hyvä ensin: Emeli Sandén Our Version of Events (2012) on pisimpään top tenissä yhtämittaisesti keikkunut sooloartistin esikoisalbumi, nyt 47 viikkoa. Kategoria tuokin, mutta jos miettii, millaisia jättimenestyslevyjä sillä on vastassa (muun muassa Leona Lewisin Spirit, joka on tukevasti kaikkien aikojen myydyimpien top 40 -listalla), niin ei kovin vähäpätöinen kuitenkaan. Yhtyeiden aikaansaannoksista The Beatlesin Please Please Me (1963) viipyi top tenissä aikoinaan 62 viikkoa, suurimman osan niistä ykkösenä tai kakkosena. Sandé saattaa hyvinkin yltää samaan.Sitten se huonompi. Michael Bublén Christmas ja Rod Stewartin Merry Christmas Baby sukelsivat odotetusti albumilistalla, mutta kukaan ei olisi uskonut niiden putoavan sijoilta neljä ja 12 kokonaan ulos jopa top sadasta. Toki joulualbumit ovat erikoistapauksia, mutta molemmat ovat silti ennätyksellisiä romahduksia noin korkealta. Bring Me the Horizonin There Is a Hell I've Seen It, There Is a Heaven Let's Keep It a Secret (2010) sukelsi aikoinaan sijalta 13 suoraan ulos top 75:stä 83:nneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti