tiistai 31. heinäkuuta 2012

Alamaailman nousu


Lontoon olympialaiset ovat täydessä käynnissä ja alkavat viimein näkyä brittilistallakin. Avajasia varten sävelletty ja niissä kuultu Underworldin Caliban’s Dream saattaa yltää sunnuntaina jopa sinkkulistan top teniin. Se olisi heidän ensimmäinen top ten -singlensä sitten Born Slippyn uuden version (#2, 1996) ja vasta toinen ylipäätään.

Arctic Monkeysin versio The Beatlesin Come Togetheristä soi urheilijoiden avajaismarssin jälkeen ja lienee myös top 20 -kamaa. Hekään eivät olisi käyneet noin korkealla viiteen vuoteen (Teddy Picker, #20).

Sen sijaan kisojen virallisia kannustus- tai tunnuslauluja tuskin nähdään kovin korkealla sunnuntainakaan. Jännä juttu.

Mainitsin katsauksessa, että Now 82 -levyä olisi myyty viisi kertaa niin paljon kuin Plan B:n Ill Manorsia. Todelliset lukemat ovat vielä rajummat: 267 000 kpl vastaan 37 000 kpl. Suorastaan mystistä, että eri esittäjien kokoelmainstituutio myy yhä järkyttäviä määriä, kun samaan aikaan artistien albumikauppa on pahoin hyytynyt. Music Weekin laskelmien mukaan listan sijalle 75 päätynyt Nicki Minajin Pink Friday (se vanhempi levy siis) myi 1 497 kappaletta, mikä on 2000-luvun heikoin noteeraus tuolla paikalla.

Eikö latausajan trendin pitäisi kulkea juuri päinvastaiseen suuntaan? Eri tahoilta on jo vuosien ajan kysytty, onko eri esittäjien kokoelmien julkaisemisessa enää mitään tolkkua. Ilmeisesti on. Now 82 sisältää käytännössä kaikki viime aikojen megahitit We Are Youngista Starshipsiin. Siis biisejä, joita on ostettu parhaimmillaan toista miljoonaa jo ennen kokoelmaa. Käsittämätöntä.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Listakatsaus, vko 31

Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
2. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (3.) Katy Perry – Wide Awake
4. (5.) Ellie Goulding – Lights
5. (4.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
6. (7.) Flo Rida – Whistle
7. (6.) Rihanna – Where Have You Been
8. (8.) David Guetta featuring Sia – Titanium
9. (10.) Usher – Scream
10. (9.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)

Kisa tiukkenee Hot 100 -listalla, mutta Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe nappasi vielä ainakin seitsemännen ykkösviikkonsa. Listalla on nähty putkeen nyt kolme pitkäikäistä ykköshittiä: We Are Young (kuusi viikkoa), Somebody That I Used to Know (kahdeksan) ja Call Me Maybe (toistaiseksi seitsemän).
Viikon myydyin biisi oli kuitenkin Flo Ridan Whistle, jota ostettiin 211 000 kpl. Se noteerasikin oman parhaansa Hot 100 -listalla. Samoin Ellie Gouldingin Lights ja Usherin Scream ovat tällä viikolla korkeammalla kuin aiemmin.
Jason Aldeanin uusi biisi Take a Little Ride debytoi vahvan myynnin ansiosta 12:ntenä. Aldeanin menestysalbumilta My Kinda Party (2010) irtosi top ten -hittikin, Dirt Road Anthem (#7, 2011).
Lisää omia parhaita top 20:ssa: Kanye Westin ja armeijansa Mercy (15–13), Funin Some Nights (17–14) ja Calvin Harrisin Let’s Go (22–20).
No Doubt palasi listalle yli kahdeksan vuoden tauolta, kun Settle Down avasi sijalle 34. Bändillä ei ole lainkaan ykkösiä, sillä radioasemat vallanneesta Don’t Speak -gigahitistä ei koskaan ilmestynyt myyntisingleä. Tragic Kingdom -emoalbumi (1995) möi sitten sitäkin enemmän. Top ten -hittejä No Doubtilla on kuitenkin neljä, kaikki 2000-luvulta, ja Gwen Stefani sai sooloykkösen Hollaback Girlistä (2005). Harva ehkä arvaa parhaiten sijoittunutta No Doubt -hittiä oikein – se ei ole Hey Baby tai It’s My Life vaan Underneath It All (#3, 2002).
Ja jotta viikon No Doubt -annos olisi riittävä, niin mainitaan vielä, että Gwen Stefani laulaa Mobyn ainoalla top 40 -hitillä South Side (#14, 2000).
Alex Claren Too Close nousi ensimmäistä kertaa top 40:iin (45–35). Saman tempun teki kantrisöpöliini Hunter Hayesin Wanted (46–38). Molemmat ovat esittäjiensä parhaita noteerauksia.
The Killersin Runaways aloitti sijalta 78. Dave Matthews Bandin paluusingle on myös nimeltään Mercy ja se debytoi 95:ntenä.

USA:n albumit, Top 10

1. (-) Nas – Life Is Good
2. (1.) Zac Brown Band – Uncaged
3. (-) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 22
4. (2.) Frank Ocean – Channel Orange
5. (3.) Justin Bieber – Believe
6. (re) Phil Collins – …Hits
7. (7.) One Direction – Up All Night
8. (-) Soundtrack – The Dark Knight Rises
9. (8.) Adele – 21
10. (5.) Maroon 5 – Overexposed

Nasir Jonesin kymmenes studioalbumi Life Is Good eteni odotetusti hänen kuudenneksi ykkösekseen. Mahtava saldo alkoi karttua It Was Writtenillä (1996), klassikkoalbumi Illmatic (1994) pääsi 12:nneksi.
Kidz Bop -sarjan kakkosputki katkesi 22. osan jäätyä kolmanneksi, mutta sekin on jatkumon 15. top ten -sijoitus. Ykkösenä sarjan tuotteet eivät ole vielä käyneet.
Amazon tarjosi taas digitavaraa vajaalla dollarilla – tätä menoa Billboard muuttanee listasääntöjään syksyllä. Ei silti, ihan hauskaa nähdä Phil Collinsin multiplatinaa kerännyt Hits-kokoelma (1998) top tenissä. Sen korkein sijoitus ennen tätä oli 18:s. Collinsilla on nyt viisi top ten -merkintää, kuusi, jos laskemme Tarzan-soundtrackin (#5, 1999).
Amazon-siipeilijä on myös 11:nneksi loikannut Bruno Marsin tuplaplatinasfäärejä tavoitteleva Doo-Wops and Hooligans (#3, 2010).
Hans Zimmer ylsi ensi kertaa top teniin The Dark Knight Rises -soundtrackin myötä. Batman-elokuvien menestynein listatuote on tietenkin Princen kynästä (#1, 1989).
Rockbändi Pierce the Veil pääsi ensimmäistä kertaa top sataan Collide with the Skyn debytoitua 12:ntenä. Sen sijaan Hellyeah joutui taipumaan top ten -tasolta 20:nneksi uutuudellaan.
King Without a Crown -hitistä tuttu Matisyahu kiinnostaa vielä 19. sijan veroisesti. Mainitun menestyssinkun sisältävä Youth ylsi peräti neljänneksi keväällä 2006.

Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name)
2. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (5.) Stooshe – Black Heart
4. (-) Conor Maynard – Vegas Girl
5. (6.) Flo Rida – Whistle
6. (-) Karmin – Brokenhearted
7. (7.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
8. (3.) Chris Brown – Don’t Wake Me Up
9. (4.) Will.i.am featuring Eva Simons – This Is Love
10. (12.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young

En olisi ikimaailmassa kuvitellut Florence and the Machinen Spectrumille kolmea ykkösviikkoa, mutta näin kävi. Se ei ole avannut myynnissä mitenkään superhyvin, mutta ajoitus on ollut loistava.
Conor Maynardin toinen single Vegas Girl jatkoi siitä, mihin Can’t Say No (#2, 2012) jäi eli aloitti top viidestä. Sen edelle kolmanneksi kipusi Stooshen Black Heart, jonka paras sijoitus tätä ennen oli neljäs.
Karminin pophitti Brokenhearted aloitti Britanniassa jopa paremmin kotimaassaan USA:ssa eli sijalta kuusi. Hot 100 -listalla se ylsi 16:nneksi. Tosin, kun vertaan britti- ja jenkkilistoja, vertaan myyntilistaa (UK) hittilistaan (US), mikä ei aina ole kovin järkevää. Brokenhearted menestyi USA:ssa paremmin radiosoitossa kuin myynnissä.
Far East Movementin ja Cover Driven Turn Up the Love nousi 28–16.
Ranskalainen tanssi-dj Cedric Gervais on jo muutaman vuoden mittaisesta suosiostaan huolimatta ensikertalainen brittilistalla. Videollaan huomiota herättänyt Molly debytoi 26:ntenä. Myös Finale-kappaleella 35:nneksi tupsahtanut Madeon on Ranskasta. Icarus ylsi 22:nneksi aiemmin tänä vuonna.
Public Enemyn Harder Than You Think (2007) debytoi viime viikolla sijalla 71 ja loikkasi nyt 27:nneksi. Se on heidän kymmenes top 40 -sinkkunsa, mutta top ten -merkintöjä ei löydy. Kappaletta käytetään paralympialaisten tv-mainoksessa.
Clement Marfo and the Frontlinen Champion on viikon viimeinen uutuus sijalla 38, debytantteja hekin.

Britannian albumit Top 10

1. (-) Plan B – Ill Manors (Soundtrack)
2. (-) The Gaslight Anthem – Handwritten
3. (2.) Maroon 5 – Overexposed
4. (-) Jennifer Lopez – Dance Again: The Hits
5. (6.) Rihanna – Talk That Talk
6. (-) Joss Stone – The Soul Sessions Vol. 2
7. (5.) Ed Sheeran – +
8. (10.) Emeli Sandé – Our Version of Events
9. (7.) Adele – 21
10. (1.) Elton John vs. Pnau – Good Morning to the Night

Pari vuotta sitten jättisukseen kylkeen kiinni tarranut Plan B saavutti toisen ykkösensä Ill Manorsin debytoitua selkeästi albumilistan ykkösenä. The Defamation of Strickland Banks (#1, 2010) on myynyt liki puolitoista miljoonaa. Ill Manors on ääniraita Plan B:n ohjaamaan samannimiseen elokuvaan.
Ill Manorsia ostettiin ennakkotietojen mukaan alle 50 000 kpl. Samaan aikaan NOW 82 -kokoelmaa myytiin yli viisinkertainen määrä. Eri esittäjien kokoelma-albumit eivät kuitenkaan päädy viralliselle albumilistalle.
The Gaslight Anthemin Handwritten debytoi hienosti kakkosena ja on heidän ensimmäinen top ten -kiekkonsa. American Slang (2010) piipahti 18:ntena.
Levy-yhtiötä (taas) vaihtanut Jennifer Lopez pääsi paketoinnin kohteeksi. Dance Again: The Hits aloitti sijalta neljä. Lopezilla on hurjasti hittejä ja nyt viisi top ten -albumiakin. J. Lo (2001) ylsi kakkoseksi.
Joss Stonen edellinen LP1-albumi (2011) ylsi hädin tuskin top 40:ään, mutta The Soul Sessions 2:lla on sijoitusten valossa eri meno. Se debytoi kuudentena ja on Stonen kolmas top ten -lätty. Mind, Body and Soul (2004) kävi kärjessäkin. The Soul Sessions (2003) ylsi neljänneksi ja myi triplaplatinaa. Molemmat ovat siis cover-albumeita.
Slipknotin Antennas to Hell -kokoelma debytoi 22:ntenä. Heillä on ykkönenkin, Iowa (2001). Vangeliksen The Collection ilmaantui 37:nneksi. The Dark Knight Rises -soundtrack loikkasi 36–19.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Olympiahuumaa

Lontoo on hyvä olympiaisäntä siinä mielessä, että missään muussa kaupungissa tuskin sekoitetaan yhtä tehokkaasti urheilua ja länsimaista populaarikulttuuria. Tämän illan avajaisistakin on kohuttu lähinnä tyyliin ”ketkä megatähdet siellä esiintyvät?”. Paul McCartney kuulemma ainakin. Päättäjäisiin varmasti raahautuvat kaikki tolpillaan pysyvät brittipopin ja -rockin has beenit sekä muutama relevanttikin nimi.
Popmusiikki ja olympialaiset ovat olleet kimpassa jo pitkään. Mainitsin taannoin, että isoin olympialaisiin liittyvä listahitti on Whitney Houstonin One Moment in Time (1988), joka ei ollut se virallinen kisatunnari, mutta mukana kisojen kokoelma-albumilla ja televisiokanavat kuten NBC käyttivät sitä lähetyksissään laajalti. One Moment in Time ylsi brittiykköseksi ja Hot 100 -listan viidenneksi.

Soulin kisojen virallinen biisi, Koreanan Hand in Hand, oli Giorgio Moroderin käsialaa ja se ylsi listoille muun muassa Ruotsissa. Moroderin kynästä lähti jo Los Angelesin kisojen (1984) tunnari Reach Out, Hot 100 -listan sija 81.

Barcelonasta 1992 muistetaan Freddie Mercuryn ja Montserrat Caballén Barcelona, alun perin vuonna 1987 levytetty biisi. Se nousi tuoreeltaan brittilistan kahdeksanneksi ja vuonna 1992 kakkoseksi, osin varmasti Mercuryn menehtymisen takia, mutta kuitenkin. Barcelonan upeiden olympialaisten virallinen kisabiisi oli José Carrerasin ja Sarah Brightmanin Amigos Para Siempre (Friends for Life), brittihitti sekin (#11, 1992).

Atlantan kisojen tunnarin luikautti Celine Dion. The Power of the Dream ei ollut mikään supersuksee, meillä sitä ei edes juuri tunneta. Se julkaistiin myyntisinglenä ainoastaan Japanissa. Atlantastakin muistetaan paremmin toinen biisi. Gloria Estefanin Reach nousi hitiksi ympäri maailmaa ja pääsi Hot 100 -listallakin 42:nneksi.

Sydneyn virallinen tunnussävelmä oli Tina Arenan The Flame, mutta parhaiten seremonioista jäi mieleen tuolloin 13-vuotias Nikki Webster, joka lauloi sekä avajaisissa että päättäjäisissä.

2004 kisattiin Ateenassa ja avajaisissa huomion varasti Björkin kisoja varten kirjoittama Oceania, josta tuli tähden Medúlla-albumin ensimmäinen promosingle, mutta sitä ei julkaistu myyntiin. Kelisin tähdittämä uusi versio survottiin Who Is It -sinkun b-puoleksi. Who Is It kävi brittilistan 26:ntenä.

Pekingissä neljä vuotta myöhemmin mentiin tietenkin osin kiinalaisvoimin, mutta mukaan saatiin taas Sarah Brightman. Brightmanin ja Liu Huanin You and Metä tuskin kukaan muisti enää esityksen jälkeen.

Kovin hyvin ei ole mennyt Musen Survivalillakaan, joka on siis Lontoon kisojen tunnussävelmä. Ottaen huomioon, että se on erään 2000-luvun menestyneimmän brittibändin uusi single, niin taannoin saavutettu brittilistan 25. tila on suorastaan karmivan kehno. Mutta ehkä se petraa vielä kisojen myötä. Coca-Colan masinoima Mark Ronsonin ja Katy B:n Anywhere in the World on käynyt kaupaksi vielä nihkeämmin.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Listanimi: Nas

Illmatic-albumillaan (#12, 1994) hiphop-tähdeksi sinkoutunut Nasir Jones ei ole koskaan ollut mikään hittikone, mutta hänen suosionsa on perin kestävää tekoa. Yhdeksästä jo aiemmin ilmestyneestä studioalbumista kahdeksan on sertifioitu vähintään platinalevyiksi ja se yhdeksäskin, nimetön albumi (2008) kultalevyksi. Tämä siis USA:ssa.

USA:n albumilistan top teniin Nas on päässyt kymmenesti, jos The Firm -kollektiivin albumi (#1, 1997) sekä Damian Marleyn kanssa tehty Distant Relatives (#5, 2010) otetaan mukaan. Ykkösiä on viisi: It Was Written (1996), The Firm, I Am… (1999), Hip Hop Is Dead (2006) sekä Untitled (2008) ja kuudes tullee keskiviikkona Life Is Goodin debytoidessa kärjessä.

Hot 100 -lista on ollut hankalampi tapaus, sillä top ten -kynnys on ylittynyt vain remiksausten vierailijana: Missy Elliottin Hot Boyz (#5, 1999) sekä Jennifer Lopezin I’m Gonna Be Alright (#10, 2002). Top 40 -hittejä on kuitenkin kaikkiaan kymmenen ja muun muassa I Can (2003) kävi 12:ntena.

Sunnuntaina tuli mainituksi, että brittilistalta löytyy vain yksi top 20 -sooloalbumi, kasiksi päässyt tuore Life Is Good, mutta sen lisäksi toki viisi top 40 -merkintää. Sunnuntaina jäi huomioimatta, että The Firm -lätty ylsi yhdeksänneksi.

Britannian singlelistalla Nasin uran korkein sijoitus on kolmas, se tuli mainitulla I’m Gonna Be Alrightilla. Se on myös hänen ainoa top ten -merkintänsä, mutta top 20 -singlejä on peräti kymmenen. Muun muassa Street Dreams (1996) ylsi 12:nneksi.

Listojen ulkopuolisista saavutuksista mainittakoon sittemmin kariutunut avioliitto Kelisin kanssa. He tekivät yhteistyötä myös studiossa: In Public (2003) kävi brittilistan 17:ntenä.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Listakatsaus, vko 30


Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
2. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (4.) Katy Perry – Wide Awake
4. (3.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
5. (5.) Ellie Goulding – Lights
6. (6.) Rihanna – Where Have You Been
7. (12.) Flo Rida – Whistle
8. (7.) David Guetta featuring Sia – Titanium
9. (58.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
10. (10.) Usher – Scream

Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe vetää joukkoja kuudetta viikkoa. Payphone on kärkkynyt iskuetäisyydellä muutaman viikon, mutta jäänyt toistaiseksi nuolemaan näppejään.
Katy Perryn kahdeksan viimeisimmän singlen saldo on kuusi ykköstä ja kaksi kolmatta tilaa. Ei hassummin. Flo Rida sai kahdeksannen top ten -hittinsä nopeasti nousevan Whistlen kivuttua seitsemänneksi.
Vielä enemmän niitä on Pinkillä, kaikkiaan tusina nyt kun Blow Me (One Last Kiss) porhalsi yhdeksänneksi. Kuparisen rikkoi jo ensimmäinen hittisingle There You Go (#7, 2000) ja ykkösiä löytyy viime viikolla kerratut kolme.
Starships ja We Are Young putosivat viimein top tenistä kuukausien roikkumisen jälkeen. Funilla on jo seuraaja katsottuna, sillä Some Nights loikkasi 28–17. Cher Lloydin ripeästi nouseva Want U Back on jo 16:ntena.
Frank Oceanin Thinkin Bout You debytoi 85:ntenä. Se on hänen toinen Hot 100 -hittinsä, Novocane ylsi 82:nneksi. Ed Sheeran sai ensimmäisensä The A Teamin raahauduttua 95:nneksi. Kantriduo Big and Rich palasi viiden vuoden tauolta 99:nneksi. Singlen nimi on That’s Why I Pray.
Eräs aikakausi päättyi Hot 100 -listalla, kun LMFAO:n Party Rock Anthem jätti listan 68 viikon jälkeen. Viikkokertymä on historian kolmanneksi suurin. Edelle jäivät Jason Mrazin I'm Yours ja LeAnn Rimesin How Do I Live.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Zac Brown Band – Uncaged
2. (-) Frank Ocean – Channel Orange
3. (3.) Justin Bieber – Believe
4. (1.) Chris Brown – Fortune
5. (4.) Maroon 5 – Overexposed
6. (5.) Linkin Park – Living Things
7. (11.) One Direction – Up All Night
8. (9.) Adele – 21
9. (2.) Katy Perry – Teenage Dream
10. (8.) Kenny Chesney – Welcome to the Fishbowl

Kantriyhtye Zac Brown Band on viikon tähti albumilistalla. Uncaged debytoi odotetusti kärjessä ja myös heidän vanhemmat albuminsa You Get What You Give (2010) ja The Foundation (2008) nappasivat top 20 -paikat (16 ja 19). Ensin mainittu ylsi myös ykköseksi, jälkimmäinen yhdeksänneksi melko kauan ilmestymisensä jälkeen toukokuussa 2010.
Frank Oceanin Channel Orangen 131 000 kpl:een myynnistä vain kolme tuhatta oli fyysisiä levyjä, sillä albumi julkaistiin etuajassa digimyyntiin. Brittilistaltakin irtosi kakkossija, joten Flow-festivaaleille buukatun Oceanin ura on mainiossa myötätuulessa.
Viime viikon Amazon-tarjoukset poistuivat takavasemmalle Katy Perryn Teenage Dreamiä lukuun ottamatta, joten One Directionin pikapuoliin miljoonan rajan ylittävä Up All Night pääsi nousemaan taas seitsemänneksi ja Luke Bryanin Tailgates and Tanlines 11:nneksi.
Adelen 21:sta tuli listahistorian sitkein naisartistin julkaisema top ten -roikkuja, 73 viikkoa. Se ohitti Alanis Morissetten Jagged Little Pillin (1995).
Hank Williams Jr.:n Old School New Rules debytoi 12:ntena, joka on hänen uransa korkein sijoitus. Tätä ennen veteraanilla oli kaksi top 20 -albumia, molemmat viime vuosikymmeneltä.
Ette ehkä aktiivisesti muistele P.O.D.:tä, tuota 2000-luvun alun kristillisen nu-metalin sanansaattajaa, mutta Murdered Love (17) on bändin viides top 20 -albumi ja niistä kolme on käynyt yhdeksäntenä. Menestyslevy Satellite ylsi kuudenneksi ja myi neljättä miljoonaa.
Aesop Rockin Skelethon debytoi 21:ntenä perässään Dirty Projectorsin Swing Lo Magellan, molemmat esittäjiensä parhaita sijoituksia. Serj Tankian pääsi vain 29:nneksi ja Marina and the Diamonds kaksi sijaa alemmas.


Britannian singlet, Top 10

1. (1.) Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name)
2. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (4.) Chris Brown – Don’t Wake Me Up
4. (3.) Will.i.am featuring Eva Simons – This Is Love
5. (5.) Stooshe – Black Heart
6. (6.) Flo Rida – Whistle
7. (7.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
8. (8.) Coldplay featuring Rihanna – Princess of China
9. (10.) Nicki Minaj – Pound the Alarm
10. (9.) Katy Perry – Wide Awake

Britannian singlelistalla oli kuolettavan tylsää. Top tenissä ainoastaan Don’t Wake Me Up ja This Is Love sekä Pound the Alarm ja Wide Awake vaihtoivat paikkoja keskenään.
Alkuviikosta top ten -paikkaa kärkkynyt tulokas Misha B joutui tyytymään 11. tilaan. Home Runista ei siis ihan tullut odotettua kunnaria.
Lady Antebellumin Need You Now nousi taas ylemmäs kuin koskaan ennen, 15:nneksi, ja David Guetta keräsi jälleen yhden top 20 -hitin lisää. Niitä taitaa olla jo 18 eli erinomaisen sinkkukokoelman verran.
Harvinaisen mitäänsanomattomia nimiä löytyy sijalla 20 – vai mitä pitäisi tuumata siitä, että Angel-niminen artisti esittää Wonderful-nimisen kappaleen? Angel on ollut brittihitti kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja osana kappaleen nimeä ja yksinäänkin ainakin 13 kertaa – viimeksi Pharrellin esittämänä vuonna 2006. Wonderfuleja löytyy vähintään yhdeksän, viimeisin Gary Gon näkemyksenä (2009). No, Wonderful on joka tapauksessa Angelin ensimmäinen top 40 -menestys. Go In Go Hard ylsi 41:nneksi viime keväänä.
B.o.B:n ja Taylor Swiftin Both of Us loikkasi 46–22. B.o.B:llä on jo aimo kasa vastaavia ja isompiakin hittejä, mutta Swiftillä vain yksi: kakkoseksi yltänyt Love Story (2009). Far East Movementin ja Cover Driven Turn Up the Love hyppäsi 69–28.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Elton John vs. Pnau – Good Morning to the Night
2. (3.) Maroon 5 – Overexposed
3. (2.) Frank Ocean – Channel Orange
4. (8.) Paul Simon – Graceland
5. (6.) Ed Sheeran – +
6. (13.) Rihanna – Talk That Talk
7. (11.) Adele – 21
8. (-) Nas – Life Is Good
9. (17.) Train – California 37
10. (7.) Emeli Sandé – Our Version of Events

Jatkuvasti hittialbumeita tehtaileva Sir Elton John nappasi albumilistan ykkössijan 22 vuoden tauon jälkeen australialaisen elektronisen Pnau-duon avustuksella. Duo on laittanut Johnin biisejä uuteen uskoon Good Morning to the Night -albumille, joka debytoi nyt siis brittiykkösenä. Johnin hellään huomaansa ottamalla Pnaulla ei ole muita listamerkintöjä, maestrolla itsellään ykkösiä on “vain” seitsemän. “Vain” siksi, koska lista-albumeita on kaikkiaan kymmeniä.
Paul Simonin Hyde Park -keikka nosti Gracelandin neljänneksi. Jälleen kerran USA:n ykköseksi tähyävälle Nasille Life Is Goodin kahdeksas sija on uran ensimmäinen brittilistan top ten -merkintä. Tätä ennen paras on Nas-albumin (2008) 23. tila, vaikka singlelistalta löytyy useita top 20 -hittejä.
Viime viikon ykkönen Newton Faulknerin Write It on Your Skin joutui antautumaan peräti 11:nneksi. Sen ohitse yhdeksänneksi pyyhälsi Trainin California 37, joka petrasi omaa enkkaansa pykälällä.
Lady Antebellumin kummallinen suksee jatkuu nyt albumilistalla: Need You Now (2010) hyppäsi 32–20. Se on toki käynyt kahdeksantenakin. Taannoin 19:ntenä debytoinut Alt-J:n An Awesome Wave palasi top 40:iin sijalle 34. Sitä vauhdittaa ennen kaikkea isoksi indiehitiksi kehittynyt Tessellate.
Jesus Christ Superstar -musikaalin musiikki debytoi 23:ntenä ja Hans Zimmerin The Dark Knight Rises -soundtrack 36:ntenä. Se on Zimmerin uran korkein sijoitus.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Sukelluskello on ratkaisu

Yleensä listojen yhteydessä huomio keskittyy nousijoihin ja debytoiviin nimikkeisiin, mutta välillä on hyvä tutkia niitä rajusti putoaviakin. Eräs sillä saralla ansioitunut artisti on brittiläinen Youtube-ihme Alex Day, jonka molemmat top 20 -suoritukset Forever Yours (#4, 2011) ja Lady Godiva (#15, 2012) ovat viettäneet saarivaltakunnan top 75:ssä vain viikon. Ensin mainittu on brittilistahistorian korkeimmalta ilman myynnistä poistamista pudonnut single tai albumi.


Tänä vuonna Dayn lisäksi suoraan top 20:sta on romahtanut ulos vain Precision Tunesin Payphone (#9, 2012), joka tuli myyntiin ennen Maroon 5:n alkuperäisversiota kerätäkseen ostokertoja.

Albumilistalta top 20 -> ulos -suoritukset ovat yleisempiä, koska mitä pienempi kokonaiskaupankäynti, sitä pienemmät ovat marginaalit. Tänä vuonna top 20:sta top 75:n alapuolelle ovat romahtaneet ainakin nämä (ilmestymisjärjestyksessä):

Lamb of God – Resolution (19)
Shinedown – Amaryllis (18)
Iron Maiden – En Vivo (19)
Spiritualized – Sweet Heart Sweet Light (19)
Paul Buchanan – Mid Air (14)
Reverend and the Makers – @Reverend_Makers (16)

Noista Amaryllis tipahti jopa suoraan top sadasta. Lisäksi täytyy mainita myös taannoisen X Factor -voittajan Alexandra Burken kakkosalbumi Heartbreak on Hold, joka liikahti 18 -> 74. Aivan karmaiseva floppi, sillä sen edeltäjää Overcomea on myyty yli 600 000 kpl, eli monikymmenkertaisesti Heartbreak on Holdiin verrattuna.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Listaklassikko: Peters and Lee – Welcome Home (1973)

Popduo Lennie Peters ja Dianne Lee näyttäytyivät brittilistalla ensimmäisen kerran kesällä 1973 ja pääsivät ykköseksi heti esikoissinglellään Welcome Home. Se jäikin heidän ainoaksi ykkössinkukseen – Don’t Stay Away Too Long ylsi kolmanneksi seuraavana vuonna.

Peters tunnettiin Rolling Stonesin rumpalin Charlie Wattsin setänä (tai enona, ”uncle” tarkoittaa molempia, enkä nyt jaksanut selvittää sen tarkemmin), Lee oli ennen duon uraa Petersin sooloprojektin taustalaulajana. Kaksikko osallistui Opportunity Knocks -kykykisaan ja keräsi hetkeksi huiman suosion: Welcome Home myi yli 800 000 kpl ja myös We Can Make It -albumi ylsi ykköseksi.

Peters and Lee ei koskaan toden teolla breikannut USA:ssa. Viimeinen brittilistamerkintä on vuodenvaihteesta 1976–77. Huomattavasti Leetä vanhempi Peters menehtyi vuonna 1992.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Listakatsaus, vko 29


Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
2. (2.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (3.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
4. (4.) Katy Perry – Wide Awake
5. (6.) Ellie Goulding – Lights
6. (5.) Rihanna – Where Have You Been
7. (9.) David Guetta featuring Sia – Titanium
8. (7.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
9. (8.) Nicki Minaj – Starships
10. (10.) Usher – Scream

Viides ykkösviikko ei tuottanut vaikeuksia Call Me Maybelle. Billboardin mielestä viikon suurin uutinen on kuitenkin Nicki Minajin Starshipsin ennätyksellinen roikkuminen top tenissä debyytistään lähtien eli 21 viikon ajan. Minusta kiinnostavampaa on se, että biisi ei ole käynyt viidettä sijaa korkeammalla eli se on viettänyt koko ajan sijojen 5 ja 10 välissä. Ensisijaiseksi syyksi nostaisin pisteissä mitaten hurjan tasokkaan nelikon (Call Me Maybe, Somebody That I Used to Know, We Are Young, Payphone), joka on johtanut kaikkia tilastoja kukin vuorollaan yhteensä kuukausitolkulla. Call Me Maybekin on Yhdysvaltojen myydyin biisi jo kahdeksatta viikkoa.
Black Eyed Peasin I Gotta Feeling (2009) vietti ensimmäiset 20 viikkoaan top tenissä, niistä 14 kärjessä.
Ellie Gouldingin Lights nappasi top 5 -paikan 29. listaviikollaan, hieno saavutus sekin. Owl Cityn ja Carly Rae Jepsenin Good Time petrasi heti toisella viikollaan pykälän 17:nneksi. Neon Trees sai uransa toisen top 20 -hitin Strokes-vaikutteisen Everybody Talksin kivuttua kolme sijaa 18:nneksi. Animal (2010) kävi 13:ntena. Little Big Townin Pontoon nousi 49–38 ja on kantribändin ensimmäinen top 40 -hitti.
Pinkin uusi single Blow Me (One Last Kiss) debytoi 58:ntenä, mutta noussee lähiviikkoina huomattavasti ylemmäs. Tähdellä on kolme ykköstä: Lady Marmalade (2001), So What (2008) sekä Raise Your Glass (2010).


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Chris Brown – Fortune
2. (21.) Katy Perry – Teenage Dream
3. (3.) Justin Bieber – Believe
4. (2.) Maroon 5 – Overexposed
5. (1.) Linkin Park – Living Things
6. (31.) Gotye – Making Mirrors
7. (23.) Fun – Some Nights
8. (6.) Kenny Chesney – Welcome to the Fishbowl
9. (7.) Adele – 21
10. (55.) The Black Keys – El Camino

Fortunesta tuli Chris Brownin toinen albumilistan ykkönen, edellinen albumi F.A.M.E. (2011) aloitti niin ikään paalupaikalta. Fortunen ensimmäisen viikon myyntisaldo jäi tosin noin puoleen edeltäjästään (134 000 kpl).
Amazon kauppasi kaikkiaan kahtakymmentä albumia vain noin dollarin hintaan, mikä nosti Katy Perryn Teenage Dreamin kakkoseksi ja monta muutakin albumia huimasti ylöspäin. Kiinnostavin pomppaaja on Ellie Gouldingin Lights (2011), joka on tähän asti myynyt nimibiisin jättihittiydestä huolimatta melko kehnosti. Nyt se nousi 116–21, joka on lätyn korkein sijoitus.
Myös Gotyen Making Mirrors petrasi parastaan pykälällä. Sitä on myyty kultalevyyn oikeuttavat yli puoli miljoonaa kappaletta. Folkrockyhtye The Lumineersin esikoinen on ensimmäistä kertaa top 20:ssa (44–17), alennuksessa sekin.
Ilman Amazonia Flo Rida olisi vienyt Wild Ones -albuminsa top teniin. Nyt se jäi 14:nneksi, mutta myyntiluvut (31 000 kpl) ovat rutkasti paremmat kuin Only One Flo Part 1:lla, joka limbosi aikoinaan jopa top sadan alapuolelle. Flo Ridan uran paras sijoitus on Mail on Sundayn (2008) nelostila.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name)
2. (1.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (3.) Will.i.am featuring Eva Simons – This Is Love
4. (2.) Chris Brown – Don’t Wake Me Up
5. (5.) Stooshe – Black Heart
6. (4.) Flo Rida – Whistle
7. (6.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
8. (8.) Coldplay featuring Rihanna – Princess of China
9. (9.) Katy Perry – Wide Awake
10. (16.) Nicki Minaj – Pound the Alarm

Tätä ennen Florence and the Machinen Ceremonials-albumilta ei oltu lohkaistu vielä yhtään top ten -singleä, mutta Calvin Harrisin remiksaus Spectrum (Say My Name) -kappaleesta pamahti nyt suoraan ykköseksi. Sen on Florence Welchin johtaman bändin ensimmäinen ykkössingle. Dizzee Rascalin kanssa tehty You’ve Got the Dirtee Love (2009) kävi kakkosena. Spectrum on jo Ceremonialsin viides single.
Remiksaukset nostavat biisejä hiteiksi aina silloin tällöin. Muistamme muun muassa Armand van Heldenin käsittelemän Tori Amoksen Professional Widowin (#1, 1997), Todd Terryn näkemyksen Everything But the Girlin Missingistä (#3, 1995) sekä JXL:n uusiksi vääntämän Elviksen A Little Less Conversationin (#1, 2002).
Muuten top tenissä ei tapahtunut juuri mitään. Pound the Alarm nousi odotetusti sinne ja Nicki Minajin kuudenneksi top ten -hitiksi.
Adam Lambert sai uransa ensimmäisen top 20 -merkinnän Never Close Our Eyesin debytoitua 17:ntenä. Tätä ennen hänen parhaansa oli For Your Entertainmentin (2010) 37. sija.
Lady Antebellumin ikihonkaa Need You Now’ta myytiin Itunesissa alennuksessa ja se astui ensimmäistä kertaa top 20 -kynnyksen yli sijalle 18. I Can Only Imagine, aika mones lohkaisu David Guettan Nothing But the Beat -albumilta, loikkasi 43–21.
The Vaccinesin uusi single No Hope debytoi 37:ntenä. Heidän uransa korkein sijoitus on Post Break Up Sexin 32. tila ja myös If You Wanna ylsi top 40:iin.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Newton Faulkner – Write It on Your Skin
2. (-) Frank Ocean – Channel Orange
3. (2.) Maroon 5 – Overexposed
4. (-) Lianne la Havas – Is Your Love Big Enough
5. (1.) Chris Brown – Fortune
6. (4.) Ed Sheeran – +
7. (5.) Emeli Sandé – Our Version of Events
8. (6.) Paul Simon – Graceland
9. (-) The View – Cheeky for a Reason
10. (7.) Coldplay – Mylo Xyloto

Suomessa melko tuntematon Newton Faulkner yllätti viemällä Write It on Your Skin -uutuutensa ykköseksi. Myös Hand Built by Robots (2007) ylsi kärkeen ja myi multiplatinaa. Sen sijaan kakkosalbumi Rebuilt by Humans (2009) joutui tyytymään kolmostilaan ja vietti listalla vain reilun kuukauden.
Frank Oceanin Channel Orange oli hilkulla kehittyä ensimmäiseksi pelkällä digimyynnillä albumilistan valloittaneeksi äänitteeksi. Se nappasi kakkossijan, mikä on debytoivalle r&b-artistille erinomainen aloitus. Viekö fyysinen cd-julkaisu levyn kärkeen asti?
BBC:n Sound of -listauksen menestyjä Lianne la Havas debytoi neljäntenä Is Your Love Big Enough -esikoisellaan. Pollin voittanut Michael Kiwanuka kävi samalla sijalla keväällä.
Indierockryhmä The View on rutinoituneempi menestyjä. Cheeky for a Reason on heidän neljäs levynsä ja kolmas top ten -merkintä. Hats Off to the Buskers (2007) debytoi peräti ykkösenä ja myi platinaa.
Adam Lambertin Trespassing ylsi 16:nneksi. For Your Entertainment piipahti 36:ntenä. Rushin Clockwork Angels ilmestyi fyysisesti vasta nyt Britanniassa ja nappasi 21. tilan. Aiemmin se ehti digimyynnin avulla top 75:n hännille.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Listanimi: Kenny Chesney

En ole aivan tarkasti syynännyt kirjallisuutta aiheen tiimoilta, mutta näppituntumalta väitän, että Kenny Chesneyllä on eniten Hot 100 -listan top 40 -hittejä ilman top ten -menestystä, kaikkiaan 23. Kantritähti on päässyt USA:n albumilistan kärkeen jo kuudesti, viimeksi toissavuotisella Hemingway’s Whiskeyllä.

Tennesseessä syntyneen Chesneyn ura alkoi 90-luvun alkupuolella Nashvillesta (kuinkas muuten). Esikoinen In My Wildest Dreams (1994) ei juuri herättänyt huomiota kantripiirien ulkopuolella. Kakkosalbumi All I Need to Know (1995) myi jo kultaa, vaikka ylsi ainoastaan kantrilistoille. Everywhere We Go (#51, 1999) myi tuplaplatinaa ja ison albumilistan top ten -kynnys ylittyi ykköseksi singahtaneella 2000-luvun supermenestyksellä No Shoes, No Shirt, No Problems (2002). Siitä alkoi neljän studioalbumin mittainen ykkösputki ja kaikki sen jälkeiset studiolevyt ovat yltäneet vähintään kolmanneksi. Tuorein Welcome to the Fishbowl kävi kakkosena Justin Bieberin Believen takana.

Chesneyn ensimmäiseksi hittisingleksi kehkeytyi All I Need to Know’n Fall in Love (kantrilistan kutonen), mutta Hot 100 -listadebyyttiä saatiin odottaa vuoteen 1998, jolloin That’s Why I’m Here eteni 79:nneksi. Siitä lähtien Chesney on ollut takuuvarma Hot 100 -nimi. Top 40 avautui ensimmäisen kerran kantrilistan ykköselle How Forever Feels (#27, 1999).

Hot 100 -listalta ei siis ole yhtään top ten -merkintää, ensimmäinen top 20 -hittikin tuli vasta vuonna 2009 (Out Last Night, #16). Kahdesta top 20 -menestyksestä toinen on The Boys of Fall (#18, 2010).
Chesney on vuosien saatossa lauleskellut muun muassa The Wailersin, George Straitin, Dave Matthewsin, Mac MacAnallyn, Grace Potterin, Tim McGraw’n, Uncle Krackerin sekä Willie Nelsonin kanssa.

Kuten monien kantriartistien kohdalla, brittilistoilta ei löydy mitään kerrottavaa, joten mainittakoon vielä, että upeasti nimetty She Thinks My Tractor Is Sexy (#74, 1999) myi kultaa.


tiistai 10. heinäkuuta 2012

Viikkomyyntien statistiikkaa

Myyntidata on kiva asia, joten siitä on myös kiva kirjoittaa. Viime viikolla uutisoitiin Britannian hiipuneesta albumimyynnistä, joka oli tammi-kesäkuussa 13 prosenttia edellisvuoden vastaavaa pienempää. Osasyy siihen on tietenkin Adelen 21:n kaltaisen jättiläisen puuttuminen – ilman sitä ero olisi vain nelisen prosenttia.

Listojen kärkeen oikeuttava viikkomyynti vaihtelee suuresti. Chris Brownin Fortunea ostettiin viime viikolla hieman alle 30 000 kpl. Seuraavassa keskimääräiset myynnit albumilistasijoituksille alkuvuoden aikana:

1 – 45 400 kpl
2 – 30 100
3 – 23 800
4 – 20 000
5 – 16 400
10 – 11 000
20 – 6 800
30 – 4 800
40 – 3 700
50 – 3 000
75 – 2 000

Kappalemäärissä mitaten huomio on siirtynyt siis taas sinkkupuolelle. Tässä alkuvuoden keskiarvomyynnit tietyille sijoituksille singlelistalla:

1 – 94 500 kpl
2 – 66 600
3 – 56 500
4 – 47 900
5 – 43 700
10 – 27 700
20 – 15 800
30 – 10 800
40 – 7 800
50 – 6 100
75 – 3 800

Maroon 5:n Payphonelle riitti tämän viikon ykkössijaan vajaa 74 000 kpl. Se myi noin tuplasti tuon debytoidessaan kärjessä kaksi viikkoa sitten. Singlesuhdanteiden muuttumista laajemmassa mittakaavassa havainnollistaa se, ettei vielä vuonna 2005 usein kärkeen riittänyt noin 20 000 kpl oikeuttaisi nyt kuin top 15:n nurkille.

Sen sijaan albumilistalla top tenin raja on jo vuosia heilunut 10–15 tuhannen välimaastossa. Suurin notkahdus onkin tapahtunut kärkipäässä, sillä yli 75 tuhannen viikko alkaa olla jo kunnon saavutus. Tänä vuonna siihen ovat pystyneet vain Emeli Sandé, Lana Del Rey sekä Gary Barlow. Bruce Springsteenin Wrecking Ball pääsi lähelle (74 400 kpl). Vertailun vuoksi: viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla vastaavia myyntiviikkoja merkkautettiin 18 kertaa, joista 13:sta vastasi tuo ihmeellinen 21.