Alkuvuodesta mediassa on käyty keskusteluja tekoälyllä tehtyjen kappaleiden listamenestyksestä. Tai oikeastaan artistien, joita ”ei ole olemassa”, oma hypoteesini on, että ns. taustamusiikkia ja äänimaisemaa on tehty tekoälyllä jo kauan eikä se ole kiinnostanut sen kummemmin ketään. Kuka esimerkiksi enää julkaisisi kasvottomia ”lounge-covereita” tutuista hiteistä siten, että vääntäytyisi niitä äänittämään?
Mm. Helsingin Sanomat raportoi muiden medioiden raportoineen siitä, että artistia nimeltä Sienna Rose ei ole olemassa. Kovin moni ei toki tiennyt hänen mahdollisesta eksistenssistään ennen tätä suurta paljastusta muutenkaan, sillä Rose ei ole ollut millään tasolla relevantti lista-artisti, mutta tietenkin kokonaisuutena ja ajankuvana keskustelu on kiinnostava.
Ruotsissa puolestaan tekoälyartisti Jacub on päässyt jopa Spotifyn listan kärkeen kappaleella Jag vet du är inte min. Ruotsin virallinen listataho ei hyväksy biisiä singlelistalleen, mutta koska Spotify-ykköset ovat Pohjoismaissa median mielestä enemmän hittejä kuin viralliset singleykköset, niin Jacubilla on listojen näkökulmasta ihan merkitystä, toisin kuin Sienna Rosella. Tässä tapauksessa kiinnostavaa on se, että yllättäen ehkä helpointa menestyä tekoälyn avulla on tehdä kasvotonta akustista poppia, missä artistilla ei tarvitse olla visuaalista identiteettiä. Aiheesta kirjoitti mm. musabisneskonkari Jussi Mäntysaari.
Tai sitten voi yrittää julkaisemalla coverin vanhemmasta kappaleesta, kuten ”Chill77:n ja Unjapsin” versio Stromaen takavuosien eurohitistä Papaoutai. Kappale on Spotifyssa tällä hetkellä 55. suosituin. Tässä tosin on tekoälymasinoijien kannalta se ongelma, että kappale on pakko kreditoida alkuperäiselle esittäjälle, jolloin iso osa tuloista jää saamatta. Lisäksi coverin alkuperäinen lähde ei saa olla liian tunnettu. Veikkaan, että tekoälyversio vaikkapa Michael Jacksonin Billie Jeanistä ei kohoaisi isoksi hitiksi. Papaoutai-coverilla taitaa olla myös Stromaen hyväksyntä, koska häntä käytetään mm. singlen kannessa (ks. kuva).
Itse miellän tekoälycoverit muutenkin melko harmittomiksi, koska poplistahistoria on jo valmiiksi täynnä aivan randomien esittäjien yksittäisiä cover-hittejä. Esimerkiksi jo 1980-luvun lopussa Britannian singlelistalla menestyi projekti nimeltä Jive Bunny and the Mastermixers, jonka taustalla vaikutti Mastermix DJ -”palvelu” ja keulahahmona heilui animoitu jänis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti