U2 oli 1990-luvun kenties suurin yhtye, joka vei stadionspektaakkelit sille tasolle, millä ne nykyään ovat monella bändillä ja artistilla. Pop-albumia (1997) seuranneen Popmart-kiertueen lavalla oli 50-metrinen LED-tausta, 30 metriä korkea kullanvärinen kaari sekä sitruunan muotoinen peilipallo. Spektaakkeli tuotiin myös Suomeen, mikä tietenkin innosti täkäläisiä lähes yhtä paljon kuin Michael Jacksonin vierailu hieman myöhemmin.
Pop-albumin ensimmäinen single Discothèque sen sijaan ei ehkä ole jäänyt kovin pitkäksi viittaukseksi populaarikulttuurin historiakirjoihin. Se oli silti aikoinaan odotettu julkaisu, minkä ansiosta se debytoi Britannian singlelistan kärjessä helmikuussa 1997. Sinkku vajosi kuitenkin jo viidessä viikossa ulos top 40:stä eikä koskaan enää palannut sinne. Bändi jätti sen jopa pois vuonna 2006 julkaistulta U218 Singles -kokoelmaltaan. Ykkössija oli kuitenkin kolmas kaikkiaan seitsemästä.
Pop-albumi oli muutenkin kaupallisesti pieni pettymys (vaikka ykkönen Atlantin molemmin puolin), mutta U2 teki korjausliikkeen vuosituhannen vaihteessa jättihitillä Beautiful Day sekä Grammyja kahmineella All That You Can't Leave Behind -albumilla (2000).
Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla Discothèque kävi kymmenentenä. Kappaleella on vaisusti 13,7 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Aika huonolla, muutama vuosi sitten remasteroidulla videolla on vain 2,3 miljoonaa pyöritystä Youtubessa.
2 kommenttia:
Pop on jotenkin harmittavan sivuutettu levy, ainakin aikoinaan pidin siitä melko paljonkin, ja U2 muuttui vähän tylsäksi vasta sen jälkeen. Pitäisikin ottaa uusintakuunteluun. Tosi loppuysäriähän se toki on, "kovalevyrock" jne.
Täysin sattumalta Pitchfork arvioi sen juuri Sunday Reviews -sarjassaan ja antoi kasin. Multa ehkä kutonen tänä päivänä.
Lähetä kommentti