Uusiokäyttöä eri näkökulmista

Te blogini lukijat olette varmaan panneet merkille, että yhä useammin hitin nouseminen listoilla selittyy jonkun tähden avustamalla remix-versiolla. Ilmiöhän ei ole millään tavalla uusi – jo 1990-luvulla hittisinkkujen menestyneimmät versiot eivät välttämättä olleet alkuperäisiä albumiversioita. 

Remix-vimma kuitenkin levisi uudelleen sen jälkeen, kun Justin Bieber teki Luis Fonsin ja Daddy Yankeen Despacitosta (2017) yhden kaikkien aikojen suurimmista hittisinkuista, ja sen järkevyys sinetöitiin Lil Nas X:n Old Town Road -remixin (2019) myötä. Versiolla esiintyi Billy Ray Cyrus ja se keräsi ennätykselliset 19 viikkoa Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kärjessä.

 

Nyt sekä Britannian että Yhdysvaltojen sinkku- tai hittilistan ykkösenä on remix-teos – rapakon takana The Weekndin Save Your Tears Ariana Granden tähdittämänä, sekä Britanniassa Tion Waynen ja Russ Millionsin Body Bugzy Malonen, Fivio Foreignin, Darkoon, Bunin, ArrDeen, E1:n ja ZT:n elävöittämänä. Jos jälkimmäisen nimet eivät sano sinulle mitään, niin älä huoli, eivät ne sano kovin monelle muullekaan (paitsi ehkä Bugzy Malone, jolla oli neljä top 40 -hittiä jo ennestään). Mielessäni tuo loistava biisi vertautuu jollain tasolla So Solid Crew'n 21 Secondsiin (2001), jolla kaikki possen jäsenet esittivät 21 sekunnin rap-versen. Sekin oli brittiykkönen.

 Toinen, etenkin brittilistoilla näkyvä ilmiö on vanhojen hittien enemmän tai vähemmän laiskat uudet versiot. Alkuperäiset hitit ovat usein 1990-luvulta. Trendin ansiosta listalla näkyy ATB:n, Nightcrawlersin ja Boney M:n kaltaisia nimiä. Viimeksi mainittu ylsi top 20:een edellisen kerran vuonna 1992, eli 29 vuotta sitten.