Kantripappaa pukkaa

Vanhus-sana on saanut viime päivinä paljon huomiota, mikä osaltaan kirvoitti tämän tekstin. Pyhitetäänpä siis hetki parille kantrin veteraanille, jotka rekisteröivät parhaita saavutuksiaan vuosikymmeniin Billboardin albumilistalla.

Monessa liemessä keitetty Willie Nelson, 77, on saanut hittejä ihan viime vuosiin asti. Viimeisin Hot 100 -listakäynti on vuodelta 2006, Brokeback Mountain -leffan jälkimainingeissa sijalle 52 noussut versio kappaleesta Cowboys Are Frequently, Secretly Fond of Each Other. Pari vuotta aiemmin hän kävi aivan Top 20:n kynnyksellä duetoimalla Toby Keithin kanssa kappaleen Beer for My Horses. Tällä viikolla Nelsonin uusin studiosoolo Country Music debytoi Billboardin albumilistan sijalla 20. Samaan ylsi pari vuotta sitten jazztähti Wynton Marsalisin kanssa tehty platta Two Men with the Blues, mutta sitä edellistä Top 20 -albumia saadaan hakea 80-luvun alkupuolelta asti.

Wikipedia kertoo, että Nelson on julkaissut 81 studioalbumia, seitsemän liveä ja 15 kokoelmaa. Vyöllä ei ole yhtään päälistan kärkeen noussutta albumia, ja paras Hot 100 -listan sijoitus on viides. Kantrilistan kärkeen hän on yltänyt lukuisia kertoja sekä single- että albumipuolella.

Toinen elämänsä ehtoopuolella urotekoihin yltävä kantrinimi on Merle Haggard, 73, jonka 76. yrityksestä I Am What I Am (77) tuli 29 vuoteen esittäjänsä ensimmäinen Billboard 200 -listalle yltänyt sooloalbumi. Singlepuolella Haggard on kerännyt jopa enemmän kantriykkösiä kuin Nelson, peräti 38 kappaletta, mutta Hot 100 -listalle hän ei ole yltänyt sitten vuoden 1977.

Nelson ja Haggard ovat levyttäneet yhdessäkin pariin otteeseen. Duoalbumi Pancho & Lefty (1983) on platinastatuksineen Haggardin suurimpia menestyksiä. Itse asiassa ilman Nelsonia Haggardin listatauko olisi ylipäätään juuri mainitun 29 vuoden mittainen.

Monenlaisen rockmusiikin osasto

MSN Viihteen uutinen Spin-lehden valitsemasta 125 parhaasta rockalbumista on suorastaan nerokkaan riemukas. Päätin, etten edes harkitse syvempää tutustumista uutiseen, enkä ainakaan käy sen lähteillä eli Spin-lehden verkkosivuilla. Maailma on parempi paikka, tai ainakin hauskempi, jos tukeutuu pelkästään tähän yhteen nimenomaiseen kirjoitukseen.

Uutinen kertoo meille muun muassa, että Spin täyttää tänä vuonna 25 vuotta, ja paras tuon neljännesvuosisadan aikana julkaistu rockalbumi on U2:n Achtung Baby. Hurraa, hyvä Bono! Top 5 -osaston täydentävät alenevassa järjestyksessä Sign O’ the Times, The Queen Is Dead, Nevermind ja OK Computer.

Jotta teksti ei jäisi liian lyhyeksi, toimittaja on päättänyt luetella myös seuraavat viisi. Ne ovat It Takes a Nation…, Appetite for Destruction, Rid of Me, Slanted and Enchanted ja The Downward Spiral. Aplodit myös niille!

Varsinainen kliimaksi löytyy viimeisestä virkkeestä. Top 10 -osiosta ”voidaan todeta, että se sisältää monenlaista rockmusiikkia, ja onpa mukana yksi naisartistikin”. Ihailtavaa.

Viikon listanimi: Paul Weller

Vaikka hävisikin niukasti AC/DC:n kummalliselle soundtrackin ja kokoelman sekoitukselle, Paul ”The Modfather” Wellerin Wake Up the Nationista tuli Britanniassa esittäjänsä kymmenes Top 10 -soolo yhtä monesta yrittämästä. Punk-kauden menestysyhtye The Jamin keulahahmo on rakentanut vahvan suosion, joka ei osoita laantumisen, jos ei myöskään pahemmin kasvamisen, merkkejä.

Muun muassa Gallagherin veljesten, Arctic Monkeysin ja Ocean Colour Scenen vahvaksi vaikuttajaksi nimetyn Wellerin suosio on keskittynyt Brittein saarille. The Jam -kauden jälkeen Weller perusti sofistikoituneempaa soundia esittäneen The Style Councilin, mikä oli yleisön kiinnostuksen kannalta virheliike – siitäkin huolimatta, että pari kappaletta nousi hitiksi jopa Yhdysvalloissa. 1980-luvun loppuun mennessä palvotusta Welleristä oli tullut yleisön silmissä melkeinpä kehäraakki. Polydor jopa kieltäytyi julkaisemasta Style Councilin house-vaikutteista albumia Modernism: A New Decade vuonna 1989.

Back to roots, ajatteli Weller, ja levytti orgaanisemman ja juurevamman singlen Into Tomorrow nimellä Paul Weller Movement. Se kohosi yllättäen Top 40 -menestykseksi ja rohkaisi soolouralle. Loppu on brittirockin historiaa siinä missä The Jaminkin kultakausi. Kulminaatiopisteiksi muodostuivat toinen ja kolmas soolo, Wild Wood (1993) ja Stanley Road (1995). Edellinen voitti Ivor Novello -pystin, ja jälkimmäinen ylsi miljoonamyyntiin poikien parhaan miesartistin BRIT-palkinnon.

Toisin kuin monet maanmiehensä ja -naisensa, Weller ei ole edes yrittänyt laajentaa suosiotaan Yhdysvaltoihin. Kotimaassa soolouralle on mahtunut viisi Top 10 -singleä, ei tosin ainuttakaan ykköstä. Viimeisin Top 10 -menestys on From the Floorboards Up, listakutonen kesällä 2005. Pari viikkoa sitten julkaistu Wake Up the Nation/No Tears to Cry toi yhtyeet mukaan lukien Wellerille seitsemännenkymmenennen brittihitin, joista 65 on yltänyt Top 40:iin. Albumiykkösiä on soolouralta kolme: Stanley Road, Illumination ja 22 Dreams.

Listakatsaus, vko 17

Billboard Hot 100, Top 10

1. (2.) B.o.B featuring Bruno Mars – Nothin' on You
2. (1.) Rihanna – Rude Boy
3. (3.) Train – Hey, Soul Sister
4. (4.) Taio Cruz featuring Ludacris – Break Your Heart
5. (6.) Lady Antebellum – Need You Now
6. (5.) Jason Derulo – In My Head
7. (7.) Lady Gaga featuring Beyoncé – Telephone
8. (10.) Usher featuring will.i.am – OMG
9. (19.) Ke$ha – Your Love Is My Drug
10. (23.) Adam Lambert – Whataya Want from Me

Parempi myöhään... Ennustin Nothin' on Youta kärkeen jo muutama viikko sitten, mutta aliarvioin Rude Boyn radiosoiton, joka on ollut ahkerinta pitkään aikaan. No nyt 184 000 ostetun digisinkun ja kasvavan radiosoiton ansiosta Bobby Ray on viimein kärjessä. Lisäksi sijalla 12 debytoi Airplanes, jolla B.o.B:ta avustaa Paramoren Hayley Williams.
Lambertit (eivät sukua) pärjäävät tällä hetkellä mainiosti: Pinkin kirjoittama Whataya Want from Me koki myyntipiikin ja hyppäsi Top 10:iin, ja nätti The House That Built Me etenee nopeasti 66-55.
Sijalle 23 saapui Christina Aguilera, jonka hieman SexyBackiltä kuulostava Not Myself Tonight on ehditty jo tuomita flopiksi. Katsotaan miten Bionic-projekti etenee, mutta muistutan tähän väliin, ettei esimerkiksi Alicia Keysin The Element of Freedomilta yksikään single ole päässyt edes noin ylös. Aguileralla on toistaiseksi kahdeksan Top 10 -hittiä, joista kolme ykköstä – kaikki esikoiselta.
Glee valloitti sijat 32, 35, 49 ja 66. Ensi viikolla heidän Madonna-esityksensä näkyvät sekä single- että albumipuolella.


USA:n albumit Top 10

1. (1.) Justin Bieber – My World 2.0
2. (-) MGMT – Congratulations
3. (4.) Lady Antebellum – Need You Now
4. (2.) Usher – Raymond V Raymond
5. (-) Coheed and Cambria – Year of the Black Rainbow
6. (5.) Various Artists – NOW 33
7. (7.) Lady Gaga – The Fame
8. (16.) Ke$ha – Animal
9. (6.) Monica – Still Standing
10. (8.) Justin Bieber – My World (EP)

My World 2.0 tipahti jo alle sadan tuhannen, mutta Congratulations jäi suhteellisen kauas, 66 tuhanteen. Kaikkien aikojen matalin ykkössijaan oikeuttanut viikkosaldo on Dreamgirls-soundtrackin 60 000 kpl tammikuulta 2007.
Need You Now on viettänyt ensimmäiset 12 viikkoaan Top 5:ssä. Coheed and Cambrian Year of the Black Rainbow'lle tämä viikko jää ainoaksi, mutta viides on yhtyeen korkein sijoitus toistaiseksi. Still Standing on, uskomatonta kyllä, Monican ensimmäinen neljä viikkoa Top 10:ssä viipynyt albumi. Muun muassa Trevor Hornin avustama Jeff Beck ylsi korkealle (11), kuten myös Natalie Merchant albumillaan Leave Your Sleep (17). 10 000 Maniacsista tuttu Merchant kävi viimeksi Top 20:ssä vuonna 1998, eikä hänen yhtyeensäkään päässyt sinne aikanaan kuin kahdesti. Idolista ponkaissut Jason Castro debytoi 18:ntena, ja uutuustrion täydentää rap-artisti Gucci Mane, joka on kolmatta kertaa Top 30:ssa vuoden sisään. Tällä kertaa apuna on DJ Holiday ja mixtapen nimi Burrrprint(2) HD.


Britannian singlet Top 10

1. (-) Diana Vickers – Once
2. (1.) Usher featuring will.i.am – OMG
3. (-) Chipmunk feat. Esmee Denters – Until You Were Gone
4. (4.) Plan B – She Said
5. (2.) Scouting for Girls – This Ain't a Love Song
6. (3.) Professor Green featuring Ed Drewett – I Need You Tonight
7. (5.) Kelis – Acapella
8. (8.) Timbaland featuring Justin Timberlake – Carry Out
9. (re) Tina Turner – The Best
10. (7.) Selena Gomez & The Scene – Naturally

X Factorissa kilpaillut Diana Vickers ylsi kärkeen jollain ihmeellisellä tempulla, biisihän on aivan kauhea. Tuskin muistelemme tätä siis kovinkaan pitkään. Chipmunk jatkoi hittiputkeaan ja yrittää vetää takaisin pinnalle Justin Timberlaken suojatin Hollannista, Esmee Dentersin, jonka oma ura lopahti viime vuonna alkuunsa yhden Top 10 -sinkun jälkeen.
Tina Turner ei ole koskaan käynyt brittilistan kärjessä, mutta tällä viikolla The Bestillä oli hetken melko hurjakin meno, kiitos tv:n ja sosiaalisen median. Klassikoksi äitynyt biisi ylsi tuoreeltaan viidenneksi vuonna 1989.
3OH!3 iski kultasuoneen kolmoseksi yltäneellä Starstrukkilla, ja nyt Don't Trust Mellä on menossa uusi kierros. Edellisen yrityksen sijasta 21 jäätiin tällä viikolla pykälän päähän. Gleetä löytyy tältäkin listalta sijoilta 14 ja 35. Gerry and the Pacemakers levytti musikaalistandardista You'll Never Walk Alone sen menestyneimmän version vuonna 1963. Tällä viikolla Celticin kannattajat yrittivät saada futisympyröistä tutun biisin kärkeen, mutta se ylsi vain 33:nneksi.


Britannian albumit Top 10

1. (-) AC/DC – Iron Man 2 (Soundtrack)
2. (-) Paul Weller – Wake Up the Nation
3. (1.) Plan B – The Defamation of Strickland Banks
4. (-) Meat Loaf – Hang Cool, Teddy Bear
5. (2.) Scouting for Girls – Everybody Wants to Be on TV
6. (3.) Lady Gaga – The Fame
7. (6.) Paolo Nutini – Sunny Side Up
8. (-) Kate Nash – My Best Friend Is You
9. (5.) Justin Bieber – My World
10. (8.) Florence & The Machine – Lungs

Ah, vanhuksia pitkästä aikaa. Paul Weller oli kymmenennellä studiolevyllään australialaisten edellä koko alkuviikon, muttei enää sunnuntaina. Jo reilusti yli kuusikymppisen Meat Loafin uusi albumi on Britanniassa aina tapaus, vaikka esimerkiksi Suomessa ei miehestä olla kiinnostuttu listamielessä sitten 1990-luvun. Edellinen Bat Out of Hell 3: The Monster Is Loose nousi kolmoseksi ja myi platinaa. Kate Nash rimpuilee vielä Top 10 -kannassa, mutta ennusmerkit uran jatkolle ovat viikko viikolta huonommat. Muita uutuuksia: Selena Gomez & The Scenen Kiss and Tell (12, yllättävän hyvä), vanhalla fanipohjalla elävän Jamesin The Night Before (20) ja Tony Bennett Sings The Ultimate American Songbook (35).

Artistille maksetaan

Tässäkin blogissa on ollut paljon juttua artistien nettimusiikista saamista tuloista ja yleensä musiikkibisneksen murroksesta. Suurin osa on luonnollisesti silkkaa mutua, enkä väitäkään olevani siinä asiassa mikään kaikkitietävä asiantuntija vaan ihan pelkkä musiikin ja listojen harrastaja.

Törmäsin netin syövereissä tähän. Mitään mullistavaa linkki ei tarjoa, mutta havainnollistaa maallikollekin, mistä artistille jää käteen suurimmat summat. Informaation oikeellisuudesta en mene takuuseen, mutta oletan kuvan olevan pääpiirteittäin melko totuudenmukainen.

Kuvion suurin opetus lienee se, että artistin tukeminen onnistuu yhä parhaiten ostamalla fyysisen levyn. Varsin kiinnostava kohta on digialbumista artistille jäävä osuus (0,94 dollaria) suhteessa levy-yhtiön osuuteen (6,29 dollaria). Samoin yhdestä iTunesissa myydystä kappaleesta artisti saa yhdeksän senttiä levy-yhtiön 63 senttiä vastaan. Laskelmat eivät tosin huomioi rojalteja.

Pitkäikäisyyden pimeällä puolella?

Billboardin albumilista (tätä nykyä nimeltään Billboard 200) täytti maaliskuussa 65 vuotta. Kaksisataa ostetuinta on listattu vuodesta 1967. Siispä on hyvä paikka juhlistaa nyt jopa mahdottomilta vaikuttavia yksittäisten julkaisujen pitkäikäisyyssaavutuksia.

Yhä Yhdysvaltojen albumilistalla jumittava Pink Floydin Dark Side of the Moon on tähän mennessä kerännyt 758 listaviikkoa. Vuonna 1973 alkaneeseen putkeen tuli pitkä yli 21 vuoden tauko, kunnes Comprehensive Albums -lista viime syksynä lakkautettiin ja vanhatkin nimikkeet kelpuutettiin päälistalle. Mahtaako Lady Gagan The Fame tai jompikumpi Taylor Swiftin albumeista olla mukana vielä 2020-luvulla?

Soundtrackit ovat tehneet kauppansa sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. South Pacific -musikaalin alkuperäinen albumi oli Yhdysvalloissa kärjessä 69 viikkoa vuosina 1949–51. West Side Storyn musiikkia sisältävä albumi vietti listakärjessä 54 viikkoa vuosina 1963–64. South Pacificin leffaversion soundtrack taas on pisimpään Britannian albumilistan kärjessä keikkunut julkaisu, peräti järkyttävät 115 viikkoa. Tuon vuonna 1958 julkaistun megamenestyksen myyntilukuja ei vain taida tietää kukaan. Tuntuu mahdottomalta, että jokin tänä päivänä julkaistava levy viettäisi yli sata viikkoa edes Top 10:ssä saati listaykkösenä.

Vielä takaisin Yhdysvaltoihin. Artistien tai yhtyeiden levyistä eniten listaykkösviikkoja on Bing Crosbyn Merry Christmasilla (39), ja toiseksi eniten Thrillerillä (37). Jaetun kolmannen sijan (31) tässä kategoriassa saavat pienoinen yllättäjä Harry Belafonte albumillaan Calypso sekä Fleetwood Macin Rumours. Muun muassa M.C. Hammer oli ihmeen iso nimi (M.C. Hammer Please Don’t Hurt ’Em, 21), kuten myös Vanilla Ice (To the Extreme, 16). Näitäkään suorituksia ei rikota ihan hetkeen. Taylor Swiftin nykyoloissa huikean menestyksekäs Fearless keräsi 11 ykkösviikkoa.

Artistien ikäennätyksiä käsittelin viime vuonna, ja sillä saralla muutoksia saadaan varmasti ihan lähiaikoinakin.

Kiitokset jälleen Paul Greinille, jonka blogikirjoituksessa on vielä muutakin kiinnostavaa triviaa aiheeseen liittyen.

Aiheen vierestä: NME:n sivuilla voi rankata klassisia levynkansia, ja Dark Side of the Moon pärjää siellä aika hyvin. Suosikkejani ovat muun muassa The Best of New Order, Parklife ja The Miseducation of Lauryn Hill. Mitkä kolahtavat parhaiten teille lukijoille?

Viikon listanimi: Kelis

Rapiat kymmenen vuotta sitten Kelis Jones (tuolloin Rogers) esitteli itsensä maailmalle huutamalla miehille "I hate you so much right now!" Caught Out There sai muistaakseni esimerkiksi Rumbassa ristiriitaisen vastaanoton. Vuotta myöhemmin biisin tuottanutta The Neptunes -kaksikkoa ei saanutkaan enää missään nimessä kritisoida mistään. Niin se maailma muuttuu.

Kuten listakatsauksessa mainitsin, New Yorkin Harlemista maailmalle lähteneen Kelisin listamenestys oli lopahtaa alkuunsa. Hänen musiikkinsa on ollut koko ajan hyvää tai jopa loistavaa, mutta parin kehnommin menestyneen singlen, debyyttialbumi Kaleidoscopen keskinkertaisten myyntilukujen, ja kakkosalbumi Wanderlandin todellisen floppaamisen jälkeen tuskin kukaan kuvitteli Kelisin olevan relevantti nimi edes vuonna 2004, saati seuraavalla vuosikymmenellä.

Käänteentekevä kappale oli tietenkin nerokas Milkshake – ruorissa yhä The Neptunes – ja albumi Tasty, 2000-luvun parhaita poplevyjä. Milkshake (3) on yhä Kelisin ainoa Hot 100 -listan Top 10 -menestys Yhdysvalloissa. Britanniassa saatiin auki pidempikin putki: Milkshake (2), Trick Me (2), Millionaire (3). Kelis Was Here (2006) poiki sekä jenkki- että brittihitin, mutta eri biiseillä: Yhdysvalloissa Bossy (16), Britanniassa Lil’ Star (3), duetto Cee-Lon kanssa. Pari vuotta sitten julkaistu kokoelma, aikamme hienoimpia hittikavalkadeja, jäi käsittämättömäksi flopiksi yltäen ainoastaan Britannian albumilistan pohjasijoille. Suomessa Kelis ei ole päässyt albumilistalle vielä kertaakaan, mutta sinkkupuolelta on muutama merkintä.

Nyt on taas uuden sukseen vuoro. David Guettan tuottama Acapella (alla) on kesän varmimpia tanssittajia. Se nousi jo Britannian singlelistan viitoseksi ja on Yhdysvaltojen tanssilistan kärjessä. Flesh Tone -albumin menestyksestä ei kuitenkaan voi vielä sanoa mitään, sillä jäiväthän Kaleidoscope ja Kelis Was Here melko vaatimattomiin myyntilukuihin suhteessa sinkkujen menekkiin. Voidaan siis perustellusti sanoa, että Kelis on singleartisti. Sinänsä sääli, sillä myös albumit kestävät vertailun melkein kenen tahansa hittinimen tuotoksiin.

Kelisin uralle on mahtunut myös hienoja vierailuja muiden levyillä. Moni saattaa muistaa ainakin Ol’ Dirty Bastardin Got Your Moneyn, Mobyn Honeyn, Timo Maasin Help Men, Richard X:n Finest Dreamsin ja Enrique Iglesiasin Not in Loven. Melkoinen CV naiselle, jolla on vain yksi Top 10 -albumi Yhdysvalloissa tai Britanniassa (Kelis Was Here, US: 10).

Kelis — Acapella from Schmidtriy Zhopkinman on Vimeo.

Listakatsaus, vko 16

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Rihanna – Rude Boy
2. (2.) B.o.B featuring Bruno Mars – Nothin' on You
3. (3.) Train – Hey, Soul Sister
4. (6.) Taio Cruz featuring Ludacris – Break Your Heart
5. (9.) Jason Derulo – In My Head
6. (4.) Lady Antebellum – Need You Now
7. (5.) Lady Gaga featuring Beyoncé – Telephone
8. (7.) The Black Eyed Peas – Imma Be
9. (8.) Justin Bieber featuring Ludacris – Baby
10. (14.) Usher featuring will.i.am – OMG

Rude Boylle tuli täyteen viisi viikkoa huipulla. Suomessa Rihannalla ei ole vielä ainuttakaan singleykköstä – Umbrellakin jäi kakkoseksi. Yhdysvalloissa ihka omia ykkösiä on viisi ja Britanniassa kaksi. Trainin Hey, Soul Sister oli ostetuin single kolmatta viikkoa putkeen, ja on 2,25 miljoonan saldollaan myös kalenterivuoden ykkönen sillä saralla.
Usher sai kuin saikin Top 10 -sinkun myös uudelta albumiltaan. Ihmettelen suuresti OMG:n menestystä, mutta onhan noita keskinkertaisia vetoja listat väärällään. Samaan kategoriaan voi lykätä myös havaijilaissurffari Jack Johnsonin paluusinglen You and Your Heart (20) sekä pomminvarman jättihitin, Jamie Foxxin Winnerin (28), jolla vierailevat alan todelliset ovelta ovelle kiertävät rattopojat Justin Timberlake ja T.I.
Gagan Alejandro nousee 72-50, Miranda Lambertin kantriballadi The House That Built Me 89-66, ja Travie McCoyn Billionaire 92-71. Muita uutuuksia: B.o.B:n toinen hitti Don't Let Me Fall (67), Nickelbackin ties kuinka mones lohkaisu Dark Horselta This Afternoon (84), Miranda Cosgroven Kissin U (87), Alicia Keysin Un-Thinkable (88), Euroopassa mystisesti toistaiseksi täysin sivuutetun Breaking Benjaminin tuore single Give Me a Sign (97) ja Kelly Clarksonin All I Ever Wanted -albumin neljäs hitti, sen nimibiisi (99).


USA:n albumit Top 10

1. (2.) Justin Bieber – My World 2.0
2. (1.) Usher – Raymond V Raymond
3. (-) Slash – Slash
4. (5.) Lady Antebellum – Need You Now
5. (3.) Various Artists – NOW 33
6. (6.) Monica – Still Standing
7. (9.) Lady Gaga – The Fame
8. (8.) Justin Bieber – My World (EP)
9. (4.) Erykah Badu – New Amerykah: Part 2: Return of the Ankh
10. (-) Madonna – Sticky & Sweet

Pääsiäisen jälkeisessä ostoskrapulassa vain My World 2.0 ylitti sadan tuhannen rajan. Bieber on täten nuorin miespuolinen sooloartisti, joka on kyennyt kahteen tai useampaan ykkösviikkoon albumilistalla.
Slashin soololevyn kolmas sija on sijoituksena yllättävänkin hyvä. Albumin kappaleista By the Sword on kehittynyt pienoiseksi mainstream rock -hitiksi.
Sticky & Sweet on Madonnan joutsenlaulu Warnerille. Yhteistyö poiki kaikkiaan 19 Top 10 -albumia. Pari pykälää alempana debytoi Jakob Dylanin Women + Country, ja sijalla 15 todellinen yllättäjä, jo isoäiti-ikäinen Sharon Jones ja yhtyeensä The Dap Kings levyllä I Learned the Hard Way. Jones on saanut eittämättä nostetta duetostaan Michael Bublén kanssa jälkimmäisen supermenestyksellä Crazy Love.
Talking Heads -keulahahmo David Byrne on soolona ensimmäistä kertaa Top 100 -albumilistalla sitten Ray Momon (1989), kun Fatboy Slimin kanssa levytetty Here Lies Love debytoi sijalla 96. Talking Heads ylsi viime vuonna 73:nneksi kokoelmalla Same as It Ever Was.


Britannian singlet Top 10

1. (2.) Usher featuring will.i.am – OMG
2. (1.) Scouting for Girls – This Ain't a Love Song
3. (-) Professor Green featuring Ed Drewett – I Need You Tonight
4. (3.) Plan B – She Said
5. (-) Kelis – Acapella
6. (4.) Lady Gaga featuring Beyoncé – Telephone
7. (-) Selena Gomez & The Scene – Naturally
8. (6.) Timbaland featuring Justin Timberlake – Carry Out
9. (5.) Tinie Tempah – Pass Out
10. (7.) Inna – Hot

OMG on Usherin uran neljäs brittiykkönen. Professor Green on samaa sarjaa Plan B:n ja Tinie Tempahin kanssa. Näille brittiläisille tanssittavaa hip hopia tekeville artisteille ei ole kysyntää juuri muualla, joten hyvä että edes kotimaassa. Ja biisihän on INXS:n.
David Guettan vetämiin vankkureihin hypännyt Kelis sai jo kuudennen Top 5 -brittihittinsä. Kukapa olisi uskonut Caught Out Thereä (4) seuranneiden kahden singlen jäätyä aikanaan sijalle 19. Disney-tähti Selena Gomezin Naturally on ollut kestävähkö hitti Yhdysvalloissa, mutta jäänyt Top 20:n Hot 100 -listalla alapuolelle. Britanniassa se meni siis heittämällä korkeammalle.
Muita uutuuksia: Kate Nashin paluu Do Wah Doo (15), Eliza Doolittlen debyytti Skinny Genes (22), Paul Wellerin No Tears to Cry/Wake Up the Nation (26) ja The Futureheadsin uusi single Heartbeat Song (34). Sijalle 36 noussutta Snow Patrolin ja Martha Wainwrightin noin neljän vuoden takaista hittiä Set the Fire to the Third Bar käytetään Dear John -leffan markkinoinnissa. Tuoreeltaan se pääsi 18:nneksi.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Plan B – The Defamation of Strickland Banks
2. (-) Scouting for Girls – Everybody Wants to Be on TV
3. (1.) Lady Gaga – The Fame
4. (-) MGMT – Congratulations
5. (3.) Justin Bieber – My World
6. (4.) Paolo Nutini – Sunny Side Up
7. (2.) Boyzone – Brother
8. (5.) Florence & The Machine – Lungs
9. (-) Joshua Radin – Simple Times
10. (10.) Free & Bad Company – The Very Best of

Kahden odotetun kakkosalbumin taistelu päättyi trendikkäämpää genreä edustavan Plan B:n voittoon. Lähtöasetelmat olivat kovin erilaiset: Plan B:n esikoinen Who Needs Actions When You Got Words kävi ainoastaan sijalla 30 Scouting for Girlsin nimettömän ykkössijaa ja triplaplatinaa vastaan. Molemmilla on tosin iso singlehitti. Hitti olisi saattanut auttaa myös MGMT:n kärkikolmikkoon, mutta yhtye itse päätti toisin.
Ihmeellisesti Britanniassa menestyvä Joshua Radin tunnetaan kotimaassaan lähinnä siitä, että hänen esittämiään kappaleita voi kuulla miltei kaikissa tv:n hittisarjoissa. Simple Times ylsi pari vuotta sitten Yhdysvaltojen albumilistalla sijalle 34.
Freen ja Bad Companyn tuotantoa esittelevä The Very Best of on harvinaisesti kolmatta viikkoa putkeen sijalla kymmenen. Yleensä noin tiukasti Top 10:n perää pidetään lähinnä loppuvuoden staattisilla listoilla. Muita uutuuksia: Jeff Beckin Emotion & Commotion (21, nähtävästi uran paras) ja Coheed and Cambrian Year of the Black Rainbow (35).
The xx:n esikoinen kohosi Crystalised-singlen saaman huomion ja ahkeran esilläolon avulla tähän asti parhaalle sijalleen 31.

Luolan kummajaiset

Aiemmin niin nopealiikkeinen Britannian singlelista on tällä hetkellä kovin eriluontoinen. Joidenkin mielestä siitä on tullut tylsempi, toisten mielestä kappaleiden erilaiset listaurat tekevät siitä aiempaa kiinnostavamman. Yhtä kaikki, listalle yltävien nimikkeiden määrä on laskenut hurjasti esimerkiksi 2000-luvun alkupuoleen verrattuna, ja jotkut viettävät siellä ikuisuuksia. Esimerkiksi Sex on Firella on meneillään kahdeksaskymmenes ja Poker Facella 64. listaviikko.

Yahoon Chart Watch UK:n kommentaattori James Masterton nosti esiin muutaman erittäin kiinnostavasti liikehtivän ja hitaasti syttyneen listahitin ja -artistin: Pixie Lottin Gravityn, Florence & The Machinen Dog Days Are Overin ja tässäkin blogissa huomiota saaneen Mumford & Sonsin The Caven. Kaksi ensin mainittua ovat isojen hittien seuraajia (tosin Gravityn edeltäjä Cry Me Out jäi sijalle 12, mutta on myynyt hyvin), jotka ovat jojoilleet Top 30:n sisällä yltämättä lähellekään top kymppiä. The Caven listaura on vallan mielenkiintoinen: 70-63-51-37-37-37-32-32-31. Melkein toivon, ettei se koskaan nouse Top 30:iin.

Florence & The Machine on todellinen tähtiesimerkki listaurien muutoksesta. Hänen (heidän) uusi versionsa The Sourcen ja Candi Statonin You’ve Got the Lovesta on saanut vielä uuden version BRIT-bileissä Dizzee Rascalin kanssa esitetystä You’ve Got the Dirtee Lovesta. You’ve Got the Love julkaistiin alun perin jo vuonna 2008 Dog Days Are Overin b-puolena, joten Florencella on tällä hetkellä listalla jännittävästi kolme hittiä: yhden singlen a- ja b-puoli sekä liveversio tuosta b-puolesta. Dog Days Are Over on pyörinyt listalla ilman sen kummempaa singlestatusta edeltäjänsä – joka on siis tuo vuoden 2008 b-puoli – menestyksen siivittämänä, mutta julkaistu nyt uudelleen kunnollisena singlenä ja saa radiosoittoa. Tähän mennessä Dog Days Are Overin paras sijoitus on 23., You’ve Got the Loven viides ja Dirtee Loven toinen.

Eräänlainen kummajainen on myös Deliriousin pääsiäisen kampanjahitti History Makers, joka romahti sijalta neljä sijalle 61. Yksikään yhtyeen sinkuista ei toistaiseksi ole viihtynyt listalla kolmea viikkoa kauempaa. Brittilista tarjoaa siis yhä lukuisia kiinnostavia tarinoita.

Viikon listanimi: Usher

”Nuorena vitsa väännettävä” päti myös Justin Bieberin oppi-isään Usher Raymondiin. L.A. Reid (kukapa muu) huomasi nuorukaisen kyvyt jo 1990-luvun alkupuolella ja levydiili allekirjoitettiin Usherin ollessa kypsä 14-vuotias. Hän oli syntynyt tähdeksi: loistava laulaja ja erinomainen tanssija. Monet pitävätkin häntä uuden sukupolven Michael Jacksonina.

Usherin ura lähti käyntiin vauhdilla Puff Daddyn istuessa tuottajan pallilla. Ensimmäinen Hot 100 -hitti Think of You (58) keräsi kultalevyyn oikeuttaneen ostajakunnan. Jo alusta asti oli selvää, että Usherissa on sitä kuuluisaa jotain, vaikka nimetön esikoinen ei listoilla ihmeemmin juhlinutkaan.

Kakkosalbumi My Way (1997) räjäytti pankin. Erinomainen levy sisälsi useita hänen omia kappaleitaan ja tuottajat olivat alansa kermaa: Jermaine Dupri, Babyface ja Puff Daddy. Siitä lähtien hittivirta onkin ollut lähes tyrehtymätön. My Wayltä lohkaistiin kolme valtavaa menestystä: You Make Me Wanna, My Way sekä ensimmäinen Hot 100 -listan ykkönen Nice & Slow. Brittilistalla ensimmäinen ykkönen oli You Make Me Wanna (1998).

Nimensä mukaisesti vuoden 2001 kesällä julkaistu 8701 sai mielenkiintoisen startin, sillä eka single Pop Ya Collar jäi Yhdysvalloissa käsittämättömäksi flopiksi, Hot 100:n sijalle 60. Kappale ei ollut mitenkään huono, päinvastoin, mutta se ei myöskään ollut soundillisesti siloteltua ja soljuvaa r&b:tä, josta Usher oli tullut tunnetuksi. Britanniassa Pop Ya Collar ylsi hienosti kakkoseksi. LaFacessa tehtiin nopeasti korjausliike, pelattiin varman päälle ja julkaistiin U Remind Me. Projekti oli pelastettu: sinkusta tuli jenkkiykkönen ja brittikolmonen, albumista brittiykkönen ja jenkkinelonen.

Eikä siinä vielä kaikki. Neljäs albumi Confessions (2004) osoittautui uran huippuhetkeksi. Ei riittänyt, että Yeah! oli listojen kärjessä miltei kaikkialla – Confessionsista tuli toistaiseksi tuorein timanttilevyyn oikeuttavat kymmenen miljoonaa kappaletta kauppoihin myyty levy. Ulos sitä ostettiin julkaisuviikolla noin 1,1 miljoonaa kappaletta. Hot 100 -listan ykkösiä sateli: Yeah!, Burn, Confessions pt. II, My Boo, ja Top 10:iin ylsi myös Caught Up. Kaikkiaan Usher piti Hot 100 -listan paalupaikkaa 28 viikkoa vuonna 2004, josta yhtäjaksoisesti pisimmillään 19 viikkoa (Yeah! ja Burn) helmikuusta heinäkuun alkuun. Heinäkuussa kärkipaikan valloitti hetkeksi American Idol -voittaja Fantasia, mutta Burn palasi kärkeen vielä viikoksi, ennen kuin oli Confessions pt. II:n vuoro. Usher siis kampesi kärjestä oman kappaleensa kahdesti vuoden aikana.

Toki pitää muistaa, että tuohon aikaan monina viikkoina Hot 100 -listan kärki oli yhtenevä radiolistan kanssa, mutta silti moinen menestys on kerrassaan huimaavaa. Eihän ollut Usherin vika, että hän oli radioväen mielestä Yhdysvaltojen ykkösnimi.

Here I Stand -levyltä (2008) irtosi vielä ykkönen Love in This Club, mutta sinkkumenestys on alkanut sittemmin hiipua. Myös albumipuolella tökki, jos suhteutetaan Confessionsin lukemat Here I Standin lukemiin (kymmenisen miljoonaa – 1,2 miljoonaa). Tosin Confessions oli selvästi once in a career -kokemus, yhtä hurja suoritus kuin esimerkiksi Alanis Morissetten Jagged Little Pill aikoinaan.

Here I Stand oli myös taiteellisesti keskinkertainen tekele, ja mitä olen uusia sinkkuja kuullut, niin juuri ykköseksi yltäneellä Raymond V Raymondilla meininki on parempaa. Esimerkiksi Lil Freak (alla) on varsin menevä r&b-jytke. Kappaleella vierailee Young Money -perheen naisvahvistus Nicki Minaj, jonka pian julkaistava oma materiaali on kenties vuoden odotetuinta.

Tästä tulikin näköjään melkoinen essee, mutta Raymond V Raymondista vielä sen verran, että kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun oppi-isä syrjäyttää suojattinsa ykköspaikalta. Elton Johnin Rocket-merkilleen kiinnittämä Neil Sedaka oli Hot 100 -listan ykkösenä kappaleella Bad Blood vuonna 1974, kunnes John kampesi hänet alemmas omalla Island Girlillään.

Siis kahdeksan Hot 100 -ykköstä ja kolme Yhdysvaltojen ykkösalbumia sekä kolme Britannian single- ja albumiykköstä. Ei paha. Jos Usherin musiikki ei jostain syystä ole tuttua, niin joku saattaa muistaa hänet Kauniista ja rohkeista, jossa hän näytteli hetken vuonna 1998.

Usher "Lil Freak" from Sean John on Vimeo.