Dame Vera Lynn porskuttaa yhä keskuudessamme mukavassa 103 vuoden iässä ja eilen uusi versio hänen We'll Meet Again -kappaleestaan debytoi Britannian singlelistalla sijalla 72. Sillä laulaa myös Katherine Jenkins ja tuotot menevät näin koronapandemia-aikana tietenkin NHS:lle, tarkemmin sanottuna NHS Charities Together -organisaatiolle.
Lynnin osuus ei toki ole uusi, itse asiassa vuodelta 1939, mutta kappale siis tässä muodossa ennenjulkaisematon. Siitä tuli Lynnin uran kymmenes brittihitti ja ensimmäinen 63 vuoteen. 103-vuotiaana hän on myös historian iäkkäin lista-artisti sekä sinkku- että albumilistat huomioiden – albumilistalla hän oli sitä jo ennestään. We'll Meet Again: The Very Best of Vera Lynn ylsi jopa ykköseksi vuonna 2009, kun Lynn oli 93-vuotias, eli hän pitää käytännössä kaikkia mahdollisia ikäennätyksiä albumilistalla.
Jenkinsille listasingle on ensimmäinen 11 vuoteen ja neljäs kaikkiaan.
Jenkins esitti dueton Lynnin kanssa ensimmäisen kerran jo vuonna 2014. Biisistä tuli uudelleen suosittu, kun kuningatar Elisabet lainasi sitä puheessaan huhtikuun alussa. Puhetta katsoi televisiosta 24 miljoonaa brittiä.
Blogi, jonka sisältö koostuu miltei sataprosenttisesti jenkki- ja brittilistanörtteilystä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Katherine Jenkins. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Katherine Jenkins. Näytä kaikki tekstit
lauantai 18. huhtikuuta 2020
tiistai 4. syyskuuta 2012
Huomiotta jääneitä listatarinoita
Listojen kiinnostavuus ei välttämättä liity mitenkään kärkipään tapahtumiin, vaikka ne ovat musabisneksen ja median näkökulmasta jännittävimpiä. Alempaa saattaa löytyä omia pieniä tarinoitaan.
Olen joskus maininnut, että parhaiten Britannian singlelistalla menestynyt bändi ilman top 40 -singlejä on Gorky’s Zygotic Mynci, jolla on kahdeksan top 75 -sinkkua, muun muassa sijat 41, 42 ja 43. Albumilistaltakaan ei ikinä tullut top 40 -sijoitusta, Barafundle (1997, kuva) kävi 46:ntenä. Walesilaisbändin suhteellinen huippusuosio osui aikaan, jolloin singlelistalle nousi jopa parikymmentä uutuutta joka viikko. Niinpä heidän todellisen fanikantansa suuruus (tai pienuus) paljastuu paremmin albumilistamenestyksen avulla. Barafundlen lisäksi heillä on vain yksi top 75 -albumi: Gorky 5 (#67, 1998).
Ennen Gorkya mainittua manttelia piti The Undertonesin spin-off-bändi That Petrol Emotion, jonka suurin hitti Big Decision kävi 43:ntenä vuonna 1987. Heillä on lisäksi kaksi muuta top 50 -merkintää ja yhteensä seitsemän top 75 -sinkkua. Albumilistalla he menestyivät Gorkya paremmin: kolme top 75 -albumia, joista Babble (1987) pääsi 30:nneksi.
Suurin tähti ilman top 40 -sinkkuja on eittämättä Janis Joplin. Itse asiassa hän ei ole koskaan käynyt edes top 75:ssä, mutta albumilistalta on toki jotain menestystä eli kolme top 40 -albumia, parhaana Pearl (#20, 1971).
Muita legendoja ilman singlemenestystä ovat esimerkiksi Tom Waits (ei top 75 -käyntejä) ja The Velvet Underground (yksi top 75 -merkintä vuodelta 1994). Viime vuosien albumimenestyjistä Il Divolla ei ole top 40 -sinkkuja, kuten ei monella muullakaan viihdemusiikin tähdellä (esimerkiksi Katherine Jenkins ja André Rieu). Heidän listakarriäärinsä ovat siis täysin päinvastaisia kuin Gorky’s Zygotic Myncin, mutta kiinnostavia yhtä kaikki.
Olen joskus maininnut, että parhaiten Britannian singlelistalla menestynyt bändi ilman top 40 -singlejä on Gorky’s Zygotic Mynci, jolla on kahdeksan top 75 -sinkkua, muun muassa sijat 41, 42 ja 43. Albumilistaltakaan ei ikinä tullut top 40 -sijoitusta, Barafundle (1997, kuva) kävi 46:ntenä. Walesilaisbändin suhteellinen huippusuosio osui aikaan, jolloin singlelistalle nousi jopa parikymmentä uutuutta joka viikko. Niinpä heidän todellisen fanikantansa suuruus (tai pienuus) paljastuu paremmin albumilistamenestyksen avulla. Barafundlen lisäksi heillä on vain yksi top 75 -albumi: Gorky 5 (#67, 1998).
Ennen Gorkya mainittua manttelia piti The Undertonesin spin-off-bändi That Petrol Emotion, jonka suurin hitti Big Decision kävi 43:ntenä vuonna 1987. Heillä on lisäksi kaksi muuta top 50 -merkintää ja yhteensä seitsemän top 75 -sinkkua. Albumilistalla he menestyivät Gorkya paremmin: kolme top 75 -albumia, joista Babble (1987) pääsi 30:nneksi.
Suurin tähti ilman top 40 -sinkkuja on eittämättä Janis Joplin. Itse asiassa hän ei ole koskaan käynyt edes top 75:ssä, mutta albumilistalta on toki jotain menestystä eli kolme top 40 -albumia, parhaana Pearl (#20, 1971).
Muita legendoja ilman singlemenestystä ovat esimerkiksi Tom Waits (ei top 75 -käyntejä) ja The Velvet Underground (yksi top 75 -merkintä vuodelta 1994). Viime vuosien albumimenestyjistä Il Divolla ei ole top 40 -sinkkuja, kuten ei monella muullakaan viihdemusiikin tähdellä (esimerkiksi Katherine Jenkins ja André Rieu). Heidän listakarriäärinsä ovat siis täysin päinvastaisia kuin Gorky’s Zygotic Myncin, mutta kiinnostavia yhtä kaikki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

