Blogi, jonka sisältö koostuu miltei sataprosenttisesti jenkki- ja brittilistanörtteilystä.
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Listakatsaus, vko 43
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Maroon 5 – One More Night
2. (2.) Psy – Gangnam Style
3. (-) Taylor Swift – I Knew You Were Trouble
4. (4.) Fun – Some Nights
5. (5.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
6. (7.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me
7. (10.) Alex Clare – Too Close
8. (14.) Ke$ha – Die Young
9. (9.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
10. (11.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
Maroon 5:n One More Night ja Psyn Gangnam Style vetävät yhä Hot 100 -vankkureita. Heidän takanaan kolmantena debytoi jälleen uusi Taylor Swiftin albumia edeltävä irrotus I Knew You Were Trouble, joka lienee levyn toinen single. Se on Swiftin 14. top ten -saavutus.
Alex Claren Too Close on keikkunut kärkikymmenikön alemmassa puoliskossa jo toista kuukautta ja kipusi nyt toistaiseksi korkeimmalle sijalleen seitsemänneksi. Pari viikkoa sitten debytoinut Keshan Die Young loikkasi kahdeksanneksi ja siitä tuli esittäjänsä kahdeksas top ten -hitti. Tuoreista voimista myös Rihannan Diamonds (18–11) ja Ne-Yon Let Me Love You (17–12) matkaavat vauhdikkaasti kohti top teniä.
Carrie Underwoodin Blown Away nousi viimein top 20:iin (24–20) ja neidon kymmenenneksi tuon tason menestykseksi. Kantria niin ikään esittävä Florida Georgia Line -duo on vasta uransa alussa, mutta Cruisesta tuli jo top 40 -hitti (43–34).
One Directionin Live While We’re Young debytoi viime viikolla kolmantena, mutta tipahti peräti 21:nneksi. Sen voi kuitenkin odottaa nyt stabilisoituvan top 30 -tasolle.
USA:n albumit, Top 10
1. (1.) Mumford and Sons – Babel
2. (-) Macklemore and Ryan Lewis – The Heist
3. (-) Kiss – Monster
4. (-) MGK – Lace Up
5. (-) Coheed and Cambria – The Afterman: Ascension
6. (-) All Time Low – Don’t Panic
7. (-) Barbra Streisand – Release Me
8. (4.) Pink – The Truth About Love
9. (-) Ellie Goulding – Halcyon
10. (2.) Muse – The 2nd Law
Indiehiphop-kokoonpano Macklemore and Ryan Lewis yllätti ponkaisemalla suoraan USA:n albumilistan kakkoseksi, mutta heistäkään ei ollut vastusta Mumford and Sonsille, jonka Babel jatkoi kolmatta viikkoa ykkösenä. Albumia on myyty noin 870 000 kpl.
Macklemore (siviilissä Ben Haggerty) on keikkaillut Seattlen seuduilla vuosia ja hänen ensimmäinen omakustanteensa ilmestyi jo vuonna 2005. Nyt kakkoseksi ilmaantunut The Heist on hänen ensimmäinen levynsä Sub Popille.
Kissin Monster debytoi kolmantena ja on täten bändin kolmas perättäinen palkintopallille yltänyt studioalbumi. Ei hassummin. Sonic Boom (2009) pääsi kakkoseksi. Bändillä ei ole vielä yhtään ykköstä, mutta jo iso liuta top ten -merkintöjä.
Nelossijallekin tupsahti räppiä MGK:n eli Machine Gun Kellyn Lace Up -esikoisen muodossa. Myös kolme seuraavaa sijaa menivät uutuuksille, sijoilla viisi ja kuusi debytoivat uudet albumit Coheed and Cambrialta sekä All Time Low’lta. Ensin mainitulle top ten -sijoitus on neljäs, jälkimmäiselle kolmas.
Top tenin todellinen juhlakalu on kuitenkin Barbra Streisand. Aiemmin viikolla kerroin, että hänellä oli jo ennestään naisartisteista eniten top ten -albumeita ja Release Men seitsemännen tilan myötä niitä on 32. Maratontaulukossa edellä keikkuvat vain The Rolling Stones (36) sekä Frank Sinatra (33). Kaikki vuoden 2003 jälkeen julkaistut Streisand-albumit ovat yltäneet top kymppiin.
Ellie Gouldingin Lights eteni jättimäiseksi Hot 100 -hitiksi, joten Halcyon-uutuusalbumin yhdeksäs tila on odotettu. Lights-albumi (2010) ylsi 21:nneksi ja single keikkuu yhä Hot 100 -listan 15:ntenä. Toinen Brittein saarilta ponnistava suosikki The Script jäi kolmannella albumillaan (13) sen sijaan aika kauas Science and Faithin (2010) kolmossijasta.
Britannian singlet, Top 10
1. (-) Calvin Harris featuring Florence Welch – Sweet Nothing
2. (1.) Swedish House Mafia feat. John Martin – Don’t You Worry Child
3. (3.) Psy – Gangnam Style
4. (4.) Rihanna – Diamonds
5. (2.) Adele – Skyfall
6. (-) Lawson – Standing in the Dark
7. (12.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
8. (18.) Maroon 5 – One More Night
9. (8.) Conor Maynard featuring Ne-Yo – Turn Around
10. (9.) Flo Rida – I Cry
Calvin Harris ja Florence Welch sopivat hyvin yhteen, sillä Spectrum-remiksaus ylsi ykköseksi kesällä ja nyt Harrisin Sweet Nothing debytoi kärjessä. Harrisille ykkössija on neljäs ja top ten -sinkkuja alkaa olla kunnioitettava määrä – peräti 11. Welchille ykköspaikka on vasta toinen ja ihan sooloartistina omalla nimellään tietenkin ensimmäinen.
Huhujen mukaan juuri lapsen saaneen Adelen Skyfall näyttää jäävän ykkössijaa vaille, ellei jotain kummallista tapahdu. Biisi tipahti nyt kakkospaikalta viidenneksi.
Popyhtye Lawsonin esikoisalbumi ilmestyi tänään ja heidän kolmas singlensä Standing in the Dark pohjustaa sitä kuudennen tilan arvoisesti. Aiemmat sinkut When She Was Mine ja Taking Over Me kävivät sijoilla neljä ja kolme.
Kahdeksanneksi loikanneesta One More Nightista tuli Maroon 5:n uran kuudes top ten -sinkku. Niistä yksi on noussut kärkeen asti, One More Nightin edeltäjä Payphone.
Rebecca Fergusonin Heaven-esikoisen uudelle painokselle ympätty Backtrack debytoi 15:ntenä. Hänellä on toistaiseksi yksi top ten -single: Nothing’s Real But Love (#10, 2011).
Justin Bieberin Beauty and the Beat on rikkonut VEVO:n katsojaennätyksiä ja se tupsahtikin heittämällä korkeammalle (20) kuin edeltäjänsä As Long As You Love Me milloinkaan ylsi (22).
Disclosuren Latch nousi 26–17 ja Kanye Westin Clique 28–25. Tyler Jamesin Single Tear debytoi 28:ntenä. Se on hänen neljäs top 40 -sinkkunsa. Albumilistalla loistava Jake Bugg palasi sinkkutilastoon ja on ensimmäistä kertaa top 40:ssä kappaleella Two Fingers (33). Aiempia hittejä ei ole äärimmäisen ärsyttävästi nimetyllä Everything Everythingilläkään ja ärsyttävä on myös biisin nimi: Cough Cough (37). Mainoksessa käytetty John Denverin Annie’s Song (#1, 1974) nousi 38:nneksi.
Britannian albumit Top 10
1. (-) Jake Bugg – Jake Bugg
2. (1.) Mumford and Sons – Babel
3. (-) Leona Lewis – Glassheart
4. (3.) Muse – The 2nd Law
5. (re) Rebecca Ferguson – Heaven
6. (-) Bat for Lashes – The Haunted Man
7. (2.) Ellie Goulding – Halcyon
8. (4.) Pink – The Truth About Love
9. (5.) Emeli Sandé – Our Version of Events
10. (-) Art Garfunkel – The Singer
Vaivoin täysi-ikäinen lahjakkuus Jake Bugg debytoi Britannian albumilistan kärjessä nimettömällä esikoisellaan. Häntä on verrattu muun muassa Ed Sheeraniin, mutta tyyli on folkimpi ja ehkä jopa kantriin kallellaan.
Leona Lewisin suuruuden päivät ovat auttamatta takana, sillä Bleeding Love -jättihitistä on kulunut jo viisi vuotta. Glassheart ei kyennyt ykköstilaan toisin kuin Spirit (2007) sekä Echo (2009), vaan jäi kolmanneksi.
Rebecca Fergusonin Heaven-albumin uusi painos toi levyn takaisin listalle ja peräti viidenneksi. Se ylsi kolmanneksi viime syksynä. Heavenin taakse jäi Bat for Lashesin odotettu The Haunted Man. Two Suns (2008) pääsi viidenneksi, joten Natasha Khanilla on nyt kaksi top ten -merkintää.
Jos Leona Lewis ja Bat for Lashes pitivät pienen tauon, Art Garfunkel vietti kunnon listahorrosta. The Singer -kokoelma on hänen ensimmäinen lista-albuminsa 16 vuoteen ja kolmas top ten -levy, soolouran korkein sijoitus on Fate for Breakfastin (1979) kakkospaikka.
Bellowheadin Broadside debytoi hienosti 16:ntena. Se on bändin ensimmäinen top 40 -lätty. Diana Krallin Glad Rag Doll (21) sen sijaan jäi ehkä odotetusta – Quiet Nights (2009) kävi sentään 11:ntenä. Oopperatähti Friar Alessandro debytoi brittilistalla Voice from Assisi -albumilla ja heti 28:ntenä.
Tunnisteet:
Calvin Harris,
Florence Welch,
Jake Bugg,
listakatsaus,
Maroon 5,
Mumford and Sons
perjantai 19. lokakuuta 2012
Myytyjä miehiä
OCC paljasti eilen kymmenen brittilistahistorian eniten sinkkuja myynyttä miesartistia. Jako miehiin, naisiin ja yhtyeisiin ei koskaan ole kannatettava, mutta koska tällä listalla on oikeasti informaatioarvoa, laitetaan se blogiinkin.
Ykkösenä on tietenkin Elvis Presley, jonka sinkkuja on myyty koko listan 60-vuotisen taipaleen ajan tasaisesti ja latauksiakin on mennyt 1,3 miljoonaa. Elviksellä on myös eniten ykkösiä kaikista artisteista, peräti 21. Hänen myydyin hittinsä It’s Now or Never hallitsi listaa kahdeksan viikkoa loppuvuodesta 1960.
Kakkossijan Cliff Richardilla puolestaan on ykkösiä peräti viideltä eri vuosikymmeneltä. Saldossa ovat mukana The Shadowsin kanssa levytetyt hitit, samoin kuin Paul McCartneyllä Wings-kausi. Pronssille ylsi Michael Jackson, jonka myydyin single ei ole Billie Jean tai Black or White vaan Earth Song, jouluykkönen vuodelta 1995. Jacksonin nosti kolmanneksi ohi Elton Johnin hänen menehtymisensä aiheuttama latailuinnostus.
David Bowie ei ole saanut singlejä kaupaksi 2000-luvulla kovinkaan paljon, mutta vanhat meriitit riittivät silti viidenteen sijaan. Top kympin tuorein kasvo on Eminem, jolla on muutamia jättihittejä kuten Stan (#1, 2000), Lose Yourself (#1, 2002) ja Love the Way You Lie (#2, 2011).
Tässä lista miesartisteista ja heidän myydyimmät hittinsä.
1 – Elvis Presley – 21,7 miljoonaa – It’s Now or Never (#1, 1960)
2 – Cliff Richard – 21,5 – The Young Ones (#1, 1962)
3 – Michael Jackson – 15,5 – Earth Song (#1, 1995)
4 – Elton John – 15,0 – Candle in the Wind ’97 (#1, 1997)
5 – David Bowie – 10,7 – Let’s Dance (#1, 1983)
6 – Paul McCartney – 10,3 – Mull of Kintyre / Girl’s School (#1, 1977)
7 – Rod Stewart – 9,9 – Sailing (#1, 1975)
8 – Stevie Wonder – 9,1 – I Just Called to Say I Love You (#1, 1984)
9 – Eminem – 8,9 – Love the Way You Lie (#2, 2011)
10 – George Michael – 7,9 – Careless Whisper (#1, 1984)
Ykkösenä on tietenkin Elvis Presley, jonka sinkkuja on myyty koko listan 60-vuotisen taipaleen ajan tasaisesti ja latauksiakin on mennyt 1,3 miljoonaa. Elviksellä on myös eniten ykkösiä kaikista artisteista, peräti 21. Hänen myydyin hittinsä It’s Now or Never hallitsi listaa kahdeksan viikkoa loppuvuodesta 1960.
Kakkossijan Cliff Richardilla puolestaan on ykkösiä peräti viideltä eri vuosikymmeneltä. Saldossa ovat mukana The Shadowsin kanssa levytetyt hitit, samoin kuin Paul McCartneyllä Wings-kausi. Pronssille ylsi Michael Jackson, jonka myydyin single ei ole Billie Jean tai Black or White vaan Earth Song, jouluykkönen vuodelta 1995. Jacksonin nosti kolmanneksi ohi Elton Johnin hänen menehtymisensä aiheuttama latailuinnostus.David Bowie ei ole saanut singlejä kaupaksi 2000-luvulla kovinkaan paljon, mutta vanhat meriitit riittivät silti viidenteen sijaan. Top kympin tuorein kasvo on Eminem, jolla on muutamia jättihittejä kuten Stan (#1, 2000), Lose Yourself (#1, 2002) ja Love the Way You Lie (#2, 2011).
Tässä lista miesartisteista ja heidän myydyimmät hittinsä.
1 – Elvis Presley – 21,7 miljoonaa – It’s Now or Never (#1, 1960)
2 – Cliff Richard – 21,5 – The Young Ones (#1, 1962)
3 – Michael Jackson – 15,5 – Earth Song (#1, 1995)
4 – Elton John – 15,0 – Candle in the Wind ’97 (#1, 1997)
5 – David Bowie – 10,7 – Let’s Dance (#1, 1983)
6 – Paul McCartney – 10,3 – Mull of Kintyre / Girl’s School (#1, 1977)
7 – Rod Stewart – 9,9 – Sailing (#1, 1975)
8 – Stevie Wonder – 9,1 – I Just Called to Say I Love You (#1, 1984)
9 – Eminem – 8,9 – Love the Way You Lie (#2, 2011)
10 – George Michael – 7,9 – Careless Whisper (#1, 1984)
torstai 18. lokakuuta 2012
Jenkkihittinikkarit
Barbra Streisand saavutti uransa 32. top ten -albumin USA:ssa harvinaisuuksia sisältävän
Release Men debytoitua seitsemäntenä. 32 on kolmanneksi eniten, edellä ovat ainoastaan
The Rolling Stones (36) sekä Frank Sinatra (33).
Hieman tähän liittyen, melko vähän tosin, ajattelin, että
voisi taas listata eniten Hot 100 -listan top ten -hittejä keränneet. Joten
tässä se tulee. Jokaisen nimen perässä on myös viimeisimmän hitin nimi. Rihanna nousee lähiviikkoina 23:een,
kun Diamonds yltää top kymppiin. Elvis Presleyn ura alkoi jo ennen Hot 100 -aikaa. Lista lanseerattiin kesällä 1958.
Madonna – 38
– Give Me All Your Luvin’ (#10, 2012)
The Beatles – 34 – Free As a Bird (#6, 1995)
Michael Jackson – 28 – You Rock My World (#10, 2001)
Stevie Wonder – 28 – Go Home (#10, 1985)
Mariah Carey – 27 – Obsessed (#7, 2009)
Janet Jackson – 27 – Someone to Call My Lover (#3, 2001)
Elton John – 27 – Candle in the Wind ’97 (#1, 1997)
Elvis Presley – 25 – Burning Love (#2, 1972)
Whitney Houston – 23 – The Star Spangled Banner (#6, 2001)
The Rolling Stones – 23 – Start Me Up (#7, 1981)
Paul McCartney – 22 – Spies Like Us (#7, 1985)
Rihanna – 22 – Where Have You Been (#5, 2012)
The Beatles – 34 – Free As a Bird (#6, 1995)
Michael Jackson – 28 – You Rock My World (#10, 2001)
Stevie Wonder – 28 – Go Home (#10, 1985)
Mariah Carey – 27 – Obsessed (#7, 2009)
Janet Jackson – 27 – Someone to Call My Lover (#3, 2001)
Elton John – 27 – Candle in the Wind ’97 (#1, 1997)
Elvis Presley – 25 – Burning Love (#2, 1972)
Whitney Houston – 23 – The Star Spangled Banner (#6, 2001)
The Rolling Stones – 23 – Start Me Up (#7, 1981)
Paul McCartney – 22 – Spies Like Us (#7, 1985)
Rihanna – 22 – Where Have You Been (#5, 2012)
Digiajan tähdistä sekä Lil Waynellä, Glee Castilla että Taylor Swiftillä on kymmeniä ja kymmeniä Hot 100 -merkintöjä, mutta tälle listalle heillä on vielä matkaa. Esimerkiksi Swiftin top ten -saldo näyttää nyt 14:ää, Lil Waynellä on 16.
Tunnisteet:
Barbra Streisand,
Billboard Hot 100,
Elvis Presley,
listatrivia,
Madonna,
Rihanna,
The Rolling Stones
tiistai 16. lokakuuta 2012
Listanimi: Electric Light Orchestra
Brittilistalla nähdään tällä viikolla harvinainen ilmiö: yhä toimivan yhtyeen kaksi kokoelma-albumia keikkuu samanaikaisesti top tenissä. Kyseessä ovat Electric Light Orchestran eli ELO:n Frontiersin julkaisema uusi Mr. Blue Sky: The Very Best of (8) sekä Sonyn julkaisema, jo seitsemän vuotta sitten ilmestynyt All Over the World: The Very Best of (10). Bändin keulahahmon Jeff Lynnen toinen sooloalbumi Long Wave debytoi seitsemäntenä.
ELO on vuosien saatossa kerännyt diskografiaansa kunnioitettavan määrän isoja brittihittejä – peräti 15 top ten -singleä – mutta vain yhden ykkösen, Olivia Newton-Johnin kanssa tehdyn Xanadun (1980). Jo bändin ensimmäinen listamerkintä oli yhdeksäs sija (10538 Overture, 1972).
Britannian albumilistalta on tullut parin top 40:n alempaan puoliskoon juuttuneen levyn jälkeen kymmenen top ten -sijoitusta. ELO ei koskaan ole ollut mikään megamyyjä – heidän albumimenekistään on hieman ristiriitaista tietoa. Pisimpään listoilla on sinnitellyt Out of the Blue (#4, 1977), 111 viikkoa top 75:ssä. Ykkösiä on kaksi: Discovery (1979) sekä Time (1981). Viimeisimmästä uudesta studioalbumista on 11 vuotta. Zoom piipahti 34:ntenä.
USA:ssa ELO:sta tuli suosittu hieman myöhemmin. Eldorado (1974) nousi albumilistan 16:nneksi. Pohjois-Amerikassa erikseen ilmestynyt Face the Music (#8, 1975) aloitti viiden top ten -albumin putken, mutta platinakuorrutteita haalineen Xanadun (#4, 1980) jälkeen heitä ei ole nähty kärkikympissä. Billboardin Hot 100 -listan top ten -hittejä on kuitenkin peräti seitsemän, suurimpana Don’t Bring Me Down (#4, 1979).
ELO on vuosien saatossa kerännyt diskografiaansa kunnioitettavan määrän isoja brittihittejä – peräti 15 top ten -singleä – mutta vain yhden ykkösen, Olivia Newton-Johnin kanssa tehdyn Xanadun (1980). Jo bändin ensimmäinen listamerkintä oli yhdeksäs sija (10538 Overture, 1972).
Britannian albumilistalta on tullut parin top 40:n alempaan puoliskoon juuttuneen levyn jälkeen kymmenen top ten -sijoitusta. ELO ei koskaan ole ollut mikään megamyyjä – heidän albumimenekistään on hieman ristiriitaista tietoa. Pisimpään listoilla on sinnitellyt Out of the Blue (#4, 1977), 111 viikkoa top 75:ssä. Ykkösiä on kaksi: Discovery (1979) sekä Time (1981). Viimeisimmästä uudesta studioalbumista on 11 vuotta. Zoom piipahti 34:ntenä.
USA:ssa ELO:sta tuli suosittu hieman myöhemmin. Eldorado (1974) nousi albumilistan 16:nneksi. Pohjois-Amerikassa erikseen ilmestynyt Face the Music (#8, 1975) aloitti viiden top ten -albumin putken, mutta platinakuorrutteita haalineen Xanadun (#4, 1980) jälkeen heitä ei ole nähty kärkikympissä. Billboardin Hot 100 -listan top ten -hittejä on kuitenkin peräti seitsemän, suurimpana Don’t Bring Me Down (#4, 1979).
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Listakatsaus, vko 42
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Maroon 5 – One More Night
2. (2.) Psy – Gangnam Style
3. (-) One Direction – Live While We’re Young
4. (3.) Fun – Some Nights
5. (4.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
6. (-) Taylor Swift – Red
7. (6.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me
8. (-) Adele – Skyfall
9. (5.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
10. (9.) Alex Clare – Too Close
Maroon 5:n One More Night jatkoi sitkeästi Hot 100 -listan huipulla, nyt jo neljättä viikkoa, vaikka sen kintereillä kärkkyy lukuisia potentiaalisia megahittejä. Psyn Gangnam Style sellainen jo onkin, mutta viime viikon marginaalinen piste-ero repesi taas hieman One More Nightin eduksi.
Vasta toisen kerran Hot 100 -listan historiassa meillä on kolme top ten -debyyttiä samalla viikolla, eikä siitä ensimmäisestä kerrastakaan ole kuin seitsemän kuukautta. One Directionin Live While We’re Young tupsahti heittämällä suoraan kolmanneksi ja bändin sijoituksissa mitaten suurimmaksi hitiksi. What Makes You Beautiful ylsi neloseksi ja on myynyt pitkälti yli kolme miljoonaa. En aivan usko uutuuden pääsevän samaan.
Taylor Swiftin listaura kaunistui Redin kuudennella sijalla (uran 13:s top ten -merkintä) ja Adelen Bond-tunnari Skyfall debytoi kahdeksantena. Se on tuoreen rouvan neljäs kärkikymmenikköön yltänyt kappale ja kaikki kolme aiempaa ovat ykkösiä. Bond-tunnari on nähty näin korkealla viimeksi vuonna 2002 (Die Another Day).
Ne-Yon Let Me Love You (Until You Learn to Love Yourself) loikkasi 25–17 eli samalle sijalle, jolle mies ylsi taannoin Calvin Harrisin kanssa kappaleella Let’s Go. Let Me Love You edennee vielä ylemmäskin.
Bruno Marsin paluusingle Locked Out of Heaven debytoi 34:ntenä. Marsilla on jo kolme ykköstä.
USA:n albumit, Top 10
1. (1.) Mumford and Sons – Babel
2. (-) Muse – The 2nd Law
3. (-) Miguel – Kaleidoscope Dream
4. (4.) Pink – The Truth About Love
5. (-) Three Days Grace – Transit to Venus
6. (-) Diana Krall – Glad Rag Doll
7. (-) Jackie Evancho – Songs from the Silver Screen
8. (9.) Little Big Town – Tornado
9. (-) Cher Lloyd – Sticks and Stones
10. (-) Van Morrison – Born to Sing: No Plan B
Mumford and Sonsin Babel kärsi suhteellisen normaalin pudotuksen myynnissä, mutta pystyi silti pitämään ruodussa Musen The 2nd Law’n, joka merkkautti bändin parhaan sijoituksen. The Resistance (#3, 2009) kuitenkin myi enemmän avausviikollaan. Musella on nyt kolme top ten -albumia.
R’n’b-artisti Miguel tupsahti ensimmäistä kertaa top teniin ja suoraan kolmanneksi toisella albumillaan Kaleidoscope Dream, jolta lohkaistu Adorn on noussut hänen suurimmaksi hitikseen. All I Want Is You (2010) kipusi aikoinaan 37:nneksi.
Pinkin The Truth About Love pitää hienosti pintansa uutuuksien puristuksessa. Nyt sille joutuivat antautumaan esimerkiksi Diana Krallin ja Three Days Gracen albumit. Three Days Gracelle Transit of Venuksen viides sija on uran kolmas top ten -paikka. Heidän parhaansa on pronssisija (Life Starts Now, 2009). Krallin Glad Rag Doll jatkoi erinomaista putkea – se on kanadalaiselle jo viides top ten -albumi putkeen. Korkein sijoitus eli Krallillakin kolmas tuli edellisellä Quiet Nightsilla (2009), mutta hänen myydyin levynsä on The Look of Love (#9, 2001).
Yhä lapsitähdeksi luokiteltava Jackie Evancho on ehtinyt jo viidenteen lista-albumiinsa. Songs from the Silver Screen on hänen kolmas top ten -merkintänsä. Parhaimmillaan Evancho on käynyt kakkosena, kahdestikin.
Evanchon myynti jäi odotetusta, mutta sen sijaan brittilaulaja Cher Lloyd yllätti aika monet debytoimalla top tenissä. Sticks and Stones ylsi kotimaassaan neljänneksi viime vuonna.
Jälleen perusteellisesti myllätyn top tenin täydensi Van Morrisonin Born to Sing: No Plan B, joka sivusi veteraanin korkeinta sijoitusta. Keep It Simple (2008) ylsi niin ikään kymmenenneksi. DJ Draman Quality Street Music debytoi 15:ntenä. Se on hiphop-dj:n uran paras sijoitus. Albumilla esiintyvät muun muassa Cee-Lo Green, Young Jeezy sekä edellä mainittu Miguel.
Soundtrackit tuppaavat usein nousemaan toisella listaviikollaan. Niin teki myös Pitch Perfect, joka loikkasi 43–16. Sen taakse jäi muun muassa Papa Roachin The Connection, joka jatkoi kuitenkin tasaista sijalukuriviä: neljän viimeisimmän studioalbumin noteeraukset ovat 17, 16, 8 ja nyt 17.
15-vuotiaan australialaispojan Cody Simpsonin Paradise-esikoinen debytoi 27:ntenä. Simpsonin videot ovat nousseet isoiksi Youtube-hiteiksi. Sellaista tarvitsisivat myös pikaisesti huipulla käynyt kantrirokkari Jerrod Niemann, jonka Free the Music hyytyi 62:nneksi, sekä vielä hänenkin taakseen jäänyt Tori Amos, jonka Gold Dustin sijoitus (63) on suorastaan mystisen kehno. Edeltäjä Night of Hunterskin (2011) ylsi sentään 24:nneksi.
Britannian singlet, Top 10
1. (-) Swedish House Mafia feat. John Martin – Don’t You Worry Child
2. (4.) Adele – Skyfall
3. (2.) Psy – Gangnam Style
4. (1.) Rihanna – Diamonds
5. (5.) Ellie Goulding – Anything Could Happen
6. (3.) One Direction – Live While We’re Young
7. (-) Leona Lewis featuring Childish Gambino – Trouble
8. (9.) Conor Maynard featuring Ne-Yo – Turn Around
9. (7.) Flo Rida – I Cry
10. (6.) The Script featuring will.i.am – Hall of Fame
Taannoin lopettamisestaan uutisoinut ruotsalainen dj-ryhmä Swedish House Mafia päätti listauransa (toistaiseksi) komeasti ensimmäiseen ykköseensä. Don’t You Worry Childin laulaa jo Save the Worldillä (#10, 2011) äännellyt John Martin, se on ryhmän viides top ten -single ja näillä näkymin siis viimeinen. Don’t You Worry Child on ensimmäinen ruotsalainen brittiykkönen sitten Basshunterin Now You're Gonen (2008).
Adelen Skyfall ei siis vielä yltänyt ykköseksi, mutta ei hätää – Bond-leffa ei ole edes teattereissa. Skyfall nousi pari sijaa hopealle.
Leona Lewisin Trouble debytoi seitsemäntenä, mikä on ihan hyvä sijoitus kiven lailla tipahtaneen Hurtin (#8, 2011) jälkeen. Lewisilla on jo yhdeksän top ten -singleä, joista kolme ykköstä. Troublella räppäävä Childish Gambino on top 40:n ensikertalainen.
Maroon 5:n jenkkiykköstä One More Nightia odotettiin brittilistalle todella kauan, mutta viime viikolla se debytoi 64:ntenä ja loikkasi nyt 18:nneksi.
Lewisin lailla ongelmiaan setvii Taylor Swift, jonka jokaviikkoinen lähtölaskentasingle on tällä kertaa I Knew You Were Trouble ja se pääsi 23:nneksi. Disclosure-tanssiduon ja Sam Smithin Latch debytoi 26:ntenä.
Britannian albumit Top 10
1. (2.) Mumford and Sons – Babel
2. (-) Ellie Goulding – Halcyon
3. (1.) Muse – The 2nd Law
4. (3.) Pink – The Truth About Love
5. (5.) Emeli Sandé – Our Version of Events
6. (4.) The Killers – Battle Born
7. (-) Jeff Lynne – Long Wave
8. (-) ELO – Mr. Blue Sky: The Very Best of
9. (-) All Time Low – Don’t Panic
10. (10.) ELO – All Over the World: The Very Best of
Lights-esikoisellaan (2010) paalun napannut Ellie Goulding joutui nyt Halcyon-kakkosalbumillaan tyytymään niukasti hopeaan Mumford and Sonsin palattua kärkeen. Ykkösviikko on Babelin toinen.
Maailmassa on ehkä kaksi kolkkaa, jossa All Time Low -niminen jenkkiyhtye muistetaan ja toinen niistä on Brittein saarilla. Dirty Work (2011) ylsi 20:nneksi, mutta nyt Don’t Panic pääsi peräti yhdeksänneksi. BBC Radio 1 soittaa ahkerasti heidän singlejään.
BBC on osaltaan vastuussa myös massiivisesta ELO-revivalista, kun kokonainen kanava lähetti yhden illan ajan pelkkää bändiin liittyvää ohjelmaa. Jeff Lynnen toinen sooloalbumi Long Wave debytoi seitsemäntenä, uusi kokoelma kahdeksantena ja vanha All Over the Worldkin sinnittelee kymmenentenä. Lynnen ensimmäinen soolo Armchair Theatre (1990) kävi 24:ntenä.
Australialaisen Tame Impalan Lonerism yllätti 14. sijallaan. Kissin Monsterin 21. tila oli odotetumpi, sillä Sonic Boom (2009) ylsi 24:nneksi. Heillä on vain muutama top ten -albumi, mutta kiinnostavin pala Kiss-listatriviaa on I Was Made for Lovin’ You -hitin (1979) menestys tai menestymättömyys: 50. sija.
Mika oli kuuma tulokas vuonna 2007, mutta viidessä vuodessa popmaailma ehtii muuttua ja niinpä The Origin of Love joutui tyytymään 24. sijaan kahden top ten -lätyn jälkeen. Ei silti mikään Nelly Furtado -tason katastrofi.
Itse asiassa Mikaa odottamattomampi alisuoriutuja on Barbra Streisandin Release Me (31). Se toki sisältää harvinaisuuksia ja ennen julkaisemattomia vanhoja kappaleita, mutta silti pudotus What Matters Mostin (2011) seiskasijasta on radikaali.
Conor Maynardin Turn Around nousi singlelistalla korkeimmalle sijalleen kahdeksanneksi ja aikoinaan todella nopeasti kärjestä pudonnut emoalbumi Contrast (#1, 2012) kipusi tahollaan 57–34.
Tunnisteet:
listakatsaus,
Maroon 5,
Mumford and Sons,
Swedish House Mafia
perjantai 12. lokakuuta 2012
Rajat ylittävää genrelistapolitiikkaa
Billboardin genrelistat esiintyvät blogissani suhteellisen harvoin, mutta toki näin järisyttävä uutinen ansaitsee oman postauksensa: Billboard on nimittäin päättänyt yhdistää aiemmin radiosoittoon perustuneisiin listoihin myös myynnin ja streaming-palvelujen kuuntelut ja muutenkin uudistaa niitä.
Tähän kohtaan sopii iltapäivälehtien otsikoinnista tuttu ilmaisu ”Kansa raivostui!”. Ei siksi, etteikö myyntiä ja striimauksia olisi voinut lisätä formulaan, vaan siksi, että siihen lisättiin myös kaikkien muiden kanavien soitot. Eli jos esimerkiksi kantrihitti soi popasemilla, se on kantrilistalla erityisasemassa.
Kysymys kuuluukin, onko mitään järkeä siinä, että kantrilistan ykkösenä on Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Together eli biisi, jonka soittomäärät kantriradioissa ovat minimaalisia ja jonka kantriversio ei ole edes ilmestynyt myyntiin? Lisäksi esimerkiksi R&B Songs -listan uudella ykkösellä Rihannan Diamondsilla ei juuri ole r&b-asemien tukea – sen kaikki r&b-listan pisteet tulevat popasemilta ja myynnistä. Psyn Gangnam Style loikkasi Rap Songs -listan kärkeen perässään Flo Ridan Whistle, ja molempien meriitit rap-hitteinä ovat hieman kyseenalaisia.
Omasta mielestäni tehty muutos hieman vesittää koko genrelistojen tarpeellisuuden. Radiosoittoperusteiset listat ovat toki yhä olemassa, mutta niiden merkitys pienenee entisestään – kärjistäen voisi sanoa, että ne kiinnostavat enää vain alaa itseään.
Perusteellisen tarinan aiheesta voi lukea täältä.
Tähän kohtaan sopii iltapäivälehtien otsikoinnista tuttu ilmaisu ”Kansa raivostui!”. Ei siksi, etteikö myyntiä ja striimauksia olisi voinut lisätä formulaan, vaan siksi, että siihen lisättiin myös kaikkien muiden kanavien soitot. Eli jos esimerkiksi kantrihitti soi popasemilla, se on kantrilistalla erityisasemassa.
Kysymys kuuluukin, onko mitään järkeä siinä, että kantrilistan ykkösenä on Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Together eli biisi, jonka soittomäärät kantriradioissa ovat minimaalisia ja jonka kantriversio ei ole edes ilmestynyt myyntiin? Lisäksi esimerkiksi R&B Songs -listan uudella ykkösellä Rihannan Diamondsilla ei juuri ole r&b-asemien tukea – sen kaikki r&b-listan pisteet tulevat popasemilta ja myynnistä. Psyn Gangnam Style loikkasi Rap Songs -listan kärkeen perässään Flo Ridan Whistle, ja molempien meriitit rap-hitteinä ovat hieman kyseenalaisia.Omasta mielestäni tehty muutos hieman vesittää koko genrelistojen tarpeellisuuden. Radiosoittoperusteiset listat ovat toki yhä olemassa, mutta niiden merkitys pienenee entisestään – kärjistäen voisi sanoa, että ne kiinnostavat enää vain alaa itseään.
Perusteellisen tarinan aiheesta voi lukea täältä.
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Listaklassikko: Dave Stewart & Barbara Gaskin – It’s My Party (1981)
Dave Stewartin ja Barbara Gaskinin brittiykkönen It’s My Party on kaikilla tavoin kiinnostava listasingle. Biisin levytti ensimmäisen kerran Leslie Gore vuonna 1963 ja siitä tuli Hot 100 -listan ykkönen ja brittilistan ysi. Se oli ensimmäinen Quincy Jonesin tuottama hittisingle.
Dave Stewartia ei saa sekoittaa Eurythmicsin Dave Allan Stewartiin. Yhteistyötä Gaskinin kanssa edelsi brittilistan 13:nneksi yltänyt elektroversio What Becomes of the Brokenheartedista ja seuraavaksi työn alle poimittiin It’s My Party. Se nousi brittiykköseksi lokakuussa 1981 ja oli siis toinen top teniin yltänyt versio tuosta kappaleesta.
Gaskin ei ikinä saavuttanut listamenestystä ilman Stewartia eikä kaksikkokaan yltänyt enää top 40:ään sitkeästä yrityksestä huolimatta. He julkaisivat myös kaikkiaan viisi studioalbumia ilman minkäänlaisia albumilistasijoituksia.
Dave Stewartia ei saa sekoittaa Eurythmicsin Dave Allan Stewartiin. Yhteistyötä Gaskinin kanssa edelsi brittilistan 13:nneksi yltänyt elektroversio What Becomes of the Brokenheartedista ja seuraavaksi työn alle poimittiin It’s My Party. Se nousi brittiykköseksi lokakuussa 1981 ja oli siis toinen top teniin yltänyt versio tuosta kappaleesta.
Gaskin ei ikinä saavuttanut listamenestystä ilman Stewartia eikä kaksikkokaan yltänyt enää top 40:ään sitkeästä yrityksestä huolimatta. He julkaisivat myös kaikkiaan viisi studioalbumia ilman minkäänlaisia albumilistasijoituksia.
maanantai 8. lokakuuta 2012
Klassikoita, muttei jenkkisinglejä
Virallinen jenkkilistanero Paul Grein paneutui viime viikolla klassikkobiiseihin, joita ei koskaan julkaistu singlenä. Listaan tähän omia huomioitani Greinin mainitsemista kappaleista, hänen epistolansa voitte lukea itse blogista (linkki oikealla). Kaikista kappaleista puhutaan siis Greinin blogitekstissä ja huomioni liittyvät lähinnä brittilistoihin.
Hiljan menehtyneen Andy Williamsin Moon River -ikivihreää (1962) ei julkaistu singlenä myöskään Britanniassa, mutta Frank Sinatran I've Got You Under My Skin näki viimein päivänvalon U2:n kanssa levytetyn Stay (Faraway, So Close) -singlen toisena a-puolena vuonna 1993. Se ylsi neljänneksi ja duettokaverina oli Bono.
The Byrdsin versio Bob Dylanin Mr. Tambourine Manista meni myös brittiykköseksi kesällä 1965. Led Zeppelinin superklassikko Stairway to Heaven listautui viimein digilatausten ansiosta Britanniassa vuonna 2007, mutta jo sitä ennen kaksi cover-versiota oli yltänyt top teniin: Far Corporationin (1985) sekä Rolf Harrisin (1993) näkemykset.
Sir Elton Johnin alkuperäinen Candle in the Wind (1974) julkaistiin Britanniassa myös singlenä. Se pääsi 11:nneksi ja live-versio vuodelta 1988 peräti viidenneksi. Jälleen todiste siitä, että kukaan ei kierrätä itseään paremmin kuin Elton John.
Dixie Chicks sai itselleen harvinaisen brittihitin versioituaan Fleetwood Macin Landsliden (1975), joka ei siis listautunut kummallakaan puolella Atlanttia. Dixie Chicks on päässyt brittilistalle kaikkiaan vain neljästi.
Kaikki Greinin mainitsemat 1990-luvun hitit Don't Speakistä Torniin olivat lopulta giganttisia brittihittejä – paitsi Sugar Rayn Fly (1998), joka ylsi vain sijalle 58. Edellisen virkkeen ”lopulta” viittaa Goo Goo Dollsin Irisiin, joka ehti käydä listalla kolmeen eri otteeseen ennen kuin kykykisahuomio vei sen kolmanneksi viime syksynä. Luetellaanpa nuo kerrat ihan kunnolla:
Goo Goo Dolls – Iris (#50, 1998)
Goo Goo Dolls – Iris (#26, 1999)
Goo Goo Dolls – Stay With Me/Iris (#39, 2006)
Goo Goo Dolls – Iris (#3, 2011)
Ylläolevat ovat siis kaikki eri julkaisuja, mutta olen muistaakseni yhdistänyt ne listaviikkojen ja myynnin osalta omassa kirjanpidossani. Lisäksi Ronan Keating luikautti biisin 15:nneksi vuonna 2006. Iris soi aikoinaan Enkelten kaupunki -elokuvassa (City of Angels), ja osaltaan siivitti soundtrackin erääksi 1990-luvun myydyimmistä.
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Listakatsaus, vko 41
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Maroon 5 – One More Night
2. (2.) Psy – Gangnam Style
3. (3.) Fun – Some Nights
4. (4.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
5. (5.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
6. (7.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me
7. (-) Taylor Swift – Begin Again
8. (6.) Flo Rida – Whistle
9. (9.) Alex Clare – Too Close
10. (8.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time
Maroon 5:n One More Night tuskin jää ihmisten mieliin yhtä tiukasti kuin Psyn Gangnam Style, mutta Hot 100 -listalla lasketaan vain numeroita ja tällä viikolla kaksikon valtasuhteet eivät vielä vaihtuneet. Kamppailu oli äärimmäisen tiukka: viime viikon 3000 pisteen voitto vaihtui 500 pisteeseen. En lähde tässä selvittämään Hot 100 -matematiikkaa, mutta tuollainen ero on hyvin marginaalinen.
Kumpikaan ei ollut viikon ostetuin kappale, sillä Taylor Swiftin uutuus Begin Again nappasi odotetusti sen pystin. Biisi debytoi Hot 100 -listan seitsemäntenä ja on Swiftille jo 11. top ten -merkintä.
Keshan paluuhitti Die Young debytoi kohtuullisen hyvin sijalla 13. Sijoitus itsessäänhän on loistava, mutta muistamme, että esimerkiksi We R Who We R (2010) aloitti suoraan kärjestä. Silloin streaming-palvelut eivät tosin kuuluneet listan laskentaan. Keshalla on kaikkiaan kolme ykköstä: Right Round (2009), jonka krediiteistä hän katosi parin viikon jälkeen; Tik Tok (2010) ja mainittu We R Who We R.
Vielä Keshaakin menestyneempi Hot 100 -megatähti on Rihanna, jonka Diamonds aloitti kolme sijaa alempaa. Rihannan singlet eivät yleensä avaa kovinkaan huikein myyntiluvuin, mutta pärjäävät pitkään. Katsotaan, miten Diamondsin käy. Neidolla on aivan mahtava määrä ykkösiä: 11 seitsemässä vuodessa.
Enrique Iglesiaksen ja Sammy Adamsin Finally Found You tuli myyntiin ja loikkasi 83–24. Adams on 25-vuotias bostonilaisräppäri ja Finally Found You hänen ensimmäinen listahittinsä.
Mumford and Sonsin Babel myi digitaalisesti niin paljon ja pärjäsi streaming-jutuissakin sen verran hyvin, että bändillä on listalla peräti kuusi kappaletta, korkeimmalla tietenkin I Will Wait -single (57), joka on päässyt parhaimmillaan 23:nneksi.
USA:n albumit, Top 10
1. (-) Mumford and Sons – Babel
2. (-) Green Day – ¡Uno!
3. (-) No Doubt – Push and Shove
4. (1.) Pink – The Truth About Love
5. (-) Lupe Fiasco – Food and Liquor II
6. (-) Deadmau5 – Album Title Goes Here
7. (2.) Various Artists – G.O.O.D. Music: Cruel Summer
8. (4.) Dave Matthews Band – Away from the World
9. (5.) Little Big Town – Tornado
10. (3.) The Killers – Battle Born
Babel jyräsi muut maanrakoon vuoden toiseksi parhaalla viikkomyynnillä. Sitä ostettiin noin 600 000 kpl, josta peräti 420 000 kpl digitaalisessa muodossa. Loistava startti ei sinänsä tullut yllätyksenä, hätyytteleehän Sigh No More (#2, 2010) jo 2,5 miljoonaa. Babel on tietenkin brittibändin ensimmäinen ykkönen.
Green Dayn Uno jäi Britannian tavoin melko kauas taakse myynnissä, vaikka sitäkin ostettiin ihan kivasti 139 000 kpl. Bändi ylsi ensimmäisen kerran top teniin Dookiella (#2, 1994) ja sillä on kaksi ykköstä: American Idiot (2005) ja 21st Century Breakdown (2009). Unon kakkostila on heidän kahdeksas top ten -merkintänsä.
No Doubtin odotettu Push and Shove täydensi myynnillisesti tasokkaan uutuuskolmikon. Bändi pääsi ykköseksi asti Tragic Kingdom -jättisukseellaan (1995), mutta Rock Steady (2001) jäi syksyn ruuhkassa yhdeksänneksi. Push and Shove on bändin viides top ten -lätty.
Aiemmin yli sadan tuhannen päässyt Lupe Fiasco jäi nyt alle Food and Liquor 2 -albumillaan, joka debytoi viidentenä. Lasers-edeltäjä (2010) aloitti aikoinaan kärjestä ja myi kultaa.
Deadmau5-nimisen dj:n kuudes albumi Album Title Goes Here rynnisti kuudenneksi. Se on kanadalaisen ensimmäinen top 40 -merkintä. 4X4=12 (#47, 2010) on myynyt hienosti ja tasaisesti, joten kuudes tila ei ole mikään massiivinen yllätys. Tanssimusiikki vaikuttaa muutenkin listojen näkökulmasta hyvin elinvoimaiselta.
Metallibändi As I Lay Dyingin Awakened debytoi 11:ntenä. Heillä on kaksi top ten -albumiakin, niistä ensimmäinen An Ocean Between Us (2007) kävi kahdeksantena. Jake Owenin uusi EP Endless Summer pääsi jopa 19:nneksi. Owenin viimeisin kokopitkä Barefoot Blue Jean Night aloitti kuudennelta sijalta.
Alejandro Sanz on tuttu nimi latinomusiikin ystäville, mutta yllättäen juuri julkaistun La Musica No Se Tocan 26. tila on hänen uransa paras. Mutta eipä tuo mitään: jo 1970-luvulla levyttänyt John Hiatt pääsi vasta nyt ensimmäistä kertaa top 40:ään, kun Mystic Pinball nappasi 39. sijan.
Britannian singlet, Top 10
1. (-) Rihanna – Diamonds
2. (1.) Psy – Gangnam Style
3. (-) One Direction – Live While We’re Young
4. (-) Adele – Skyfall
5. (-) Ellie Goulding – Anything Could Happen
6. (2.) The Script featuring will.i.am – Hall of Fame
7. (3.) Flo Rida – I Cry
8. (8.) David Guetta featuring Sia – She Wolf (Falling to Pieces)
9. (9.) Conor Maynard featuring Ne-Yo – Turn Around
10. (4.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
Vuoteen mahtuu aina muutamia hurjia listaviikkoja ja tämä on ollut yksi niistä. Kuluneella viikolla ilmestyivät uudet biisit Rihannalta ja One Directionilta sekä Adelen Bond-tunnari. Lisäksi Psyn Gangnam Style ei suostunut helpolla menettämään viime viikolla hankkimaansa ykkössijaa.
Kamppailun voittajaksi selviytyi se kaikkein rutinoitunein eli Rihanna. Diamonds on neidolle jo peräti seitsemäs ykkönen ja top ten -sinkkujen määrän laskemiseksi tarvitaan kohta pitkää matikkaa. Jos en aivan väärin ynnää, niin Diamonds on 23:s.
Gangnam Style ja One Directionin Live While We’re Young jätettiin taistelemaan hopeatilasta, voiton vei ensin mainittu. One Direction ei ole Britanniassa niin suosittu kuin voisi kuvitella, mutta silti heillä on nyt yksi oma ykkönen ja kolme top ten -singleä sekä yksi vierailuykkönen, visiitti X Factor -finalistien viimevuotisella Wishing on a Star -kiekaisulla.
Adelen Bond-tunnari Skyfall tuli myyntiin perjantain vastaisena yönä kello 0.07, mutta se ehti silti neljänneksi ja on kovin suosikki ensi viikon ykköseksi. Jos näin tapahtuisi, se olisi ensimmäinen kärkeen päässyt Bond-elokuvan tunnussävelmä. Duran Duranin A View to a Kill vietti kolme viikkoa kakkosena alkukesästä 1985. Adelella on nyt viisi top ten -singleä ja ne kaikki ovat päässeet vähintään neljänneksi.
Ellie Goulding on yltänyt urallaan kerran kakkoseksi (Your Song, 2010), mutta nyt Anything Could Happen toi neidolle kolmannen top 5 -sijoituksen. Nuo kaksi ja Starry Eyed (#4, 2010) ovat hänen toistaiseksi ainoat top ten -saavutuksensa.
Neljä uutuutta top viidessä muistuttaa 1990-luvun vauhdikasta menoa, mutta se on vain pintaa siinä mielessä, että seuraavaa tulokasta saadaan hakea sijalta 26 (Taylor Swiftin Red).
Jason Mrazin I Won’t Give Up kuultiin X Factorissa ja se kiipesi listauransa toistaiseksi parhaalle sijalle 11:nneksi. Otto Knowsin Million Voices nousi taas muutaman sijan 15:nneksi ja Nicki Minajin tuorein hitti Va Va Voom loikkasi 43–20.
Bristolilaiskollektiivi The Other Triben ensimmäinen listamenestys Skirts debytoi 36:ntenä. Adelen versio Bonnie Raittin I Can’t Make You Love Mestä nousi 53–37. Se on mukana Adelen viimevuotisella Live at The Royal Albert Hall -albumilla.
Britannian albumit Top 10
1. (-) Muse – The 2nd Law
2. (1.) Mumford and Sons – Babel
3. (3.) Pink – The Truth About Love
4. (4.) The Killers – Battle Born
5. (7.) Emeli Sandé – Our Version of Events
6. (-) The Overtones – Higher
7. (5.) Jonathan and Charlotte – Together
8. (6.) The Script – #3
9. (2.) Green Day – ¡Uno!
10. (re) Electric Light Orchestra – All Over the World: The Very Best of
Albumilistallakin on paljon uutuuksia, mutta aivan kärkipaikoilla vain yksi: Musen The 2nd Law. Siitä tuli bändin seitsemäs top ten -julkaisu ja neljäs ykkönen. Kolme aiempaa ovat myös sinnitelleet listalla pitkään, saa nähdä miten The 2nd Law’n käy.
Unelmavävyryhmä The Overtonesin toinen albumi Higher debytoi kuudentena. Heidän esikoisensa Good Ol’ Fashioned Love (2010) kipusi neljänneksi toissa keväänä ja myi platinaa.
Electric Light Orchestran uudelleenjulkaistu All Over the World -kokoelma (#6, 2005) palasi kymmenenneksi. ELO:lla on yhdeksän top ten -albumia.
DJ Freshin Nextlevelism debytoi 14:ntenä. Se on drum n’ bass -tähden ensimmäinen lista-albumi. Hieman kauemmin listoja on kolunnut Van Morrison, jonka Born to Sing: No Plan B pääsi sijan alemmas. Erityisen hauska otsikko, kun Lana Del Reyn Born to Die löytyy kolme sijaa ylempää ja Plan B sijalta 24. Van Morrisonilla on 12 top ten -albumia, viimeisin Keep It Simple (#10, 2008).
John Wilson Orchestran elokuvamusiikkia sisältävä Rodgers and Hammerstein at the Movies debytoi 18:ntena. Lower Than Atlantis teki listadebyyttinsä sijalle 25 albumilla Changing Tune.
Beth Ortonin uusi Sugaring Season -albumi tuli minulle puskista, mutta selviytyi kivasti 26:nneksi. Ortonin uran kaupallinen huippuhetki osui vuosituhannen vaihteeseen, jolloin hän sai ensin Brit-palkinnon ja myöhemmin Daybreaker (2002) ylsi peräti kahdeksanneksi.
Ja huh huh, lisää uutuuksia: Flying Lotuksen Until the Quiet Comesin 34. ja Papa Roachin The Connectionin 37. tila ovat suurin piirtein odotettuja, mutta Tori Amosin Gold Dustia olisi voinut veikata ylemmäskin kuin 36:nneksi. Amosin viimeisimmästä top ten -albumista on toki ikuisuus (From the Choirgirl Hotel, 1998) eikä yksikään tällä vuosituhannella ilmestynyt Amos-albumi ole kerännyt kahta listaviikkoa enempää.
Tunnisteet:
listakatsaus,
Maroon 5,
Mumford and Sons,
Muse,
Rihanna
lauantai 6. lokakuuta 2012
Kvartaalikatsaus: Gotyen, Adelen ja Emeli Sandén hauskanpitoa
Lokakuun aluksi on taas aika tutkailla
vuoden toistaiseksi ostetuimpia. Tähdellä merkityt ovat tutusti joko
viimevuotisia tai vanhempia julkaisua, USA:n luvut tutusti
pyöristettyjä.
USA, singlet
1. Gotye feat. Kimbra – Somebody That I Used to Know – 6 500 000
2. Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe – 5 800 000
3. Fun feat. Janelle Monáe – We Are Young – 5 600 000
4. Maroon 5 feat. Wiz Khalifa – Payphone – 4 300 000
5. Nicki Minaj – Starships – 3 760 000
6. Kelly Clarkson – What Doesn't Kill You (Stronger) – 3 640 000*
7. One Direction – What Makes You Beautiful – 3 500 000
8. Flo Rida feat. Sia – Wild Ones – 3 300 000
9. The Wanted – Glad You Came – 3 230 000
10. Justin Bieber – Boyfriend – 3 020 000
Kärkikolmikko on aivan omilla luvuillaan eikä loppuvuodesta niille taida ilmaantua haastajia lainkaan. Muutenkin koko top ten on alkuvuoden satoa. Kymmenestä vain neljä ylsi Hot 100 -listan kärkeen (Somebody That I Used to Know, Call Me Maybe, We Are Young sekä What Doesn't Kill You).
11. Ellie Goulding – Lights – 2 760 000*
12. Adele – Set Fire to the Rain – 2 725 000*
13. Flo Rida – Whistle – 2 690 000
14. Jason Mraz – I Won't Give Up – 2 620 000
15. Train – Drive By – 2 550 000
16. Katy Perry – Wide Awake – 2 460 000
17. Katy Perry – Part of Me – 2 400 000
18. Fun – Some Nights – 2 390 000
19. LMFAO – Sexy and I Know It – 2 385 000*
20. Snoop Dogg, Wiz Khalifa and Bruno Mars – Young, Wild and Free – 2 170 000*
Ellie Gouldingin yllätyshitti Lights tipahti juuri Hot 100 -listan top tenistä. Se on kevyesti viime vuoden satoa – itse emoalbumihan ilmestyi Britanniassa jo toissa vuonna. Katy Perry jää tänä vuonna ilman top ten -sijoitusta vuosilistoilla, mutta Part of Me ylsi sentään viikkolaskennan ykköseksi. Viime lokakuussa minulla ei ollut käytettävissäni top 20 -listaa, mutta kymmenes tila irtosi 2,8 miljoonalla.
USA, albumit
1. Adele – 21 – 4 027 000*
2. One Direction – Up All Night – 1 254 000
3. Lionel Richie – Tuskegee – 1 020 000
4. Justin Bieber – Believe – 902 000
5. Whitney Houston – Whitney: The Greatest Hits – 857 000*
6. Carrie Underwood – Blown Away – 823 000
7. Luke Bryan – Tailgates and Tanlines – 802 000*
8. Various Artists – NOW 41 – 795 000
9. Nicki Minaj – Pink Friday: Roman Reloaded – 669 000
10. Fun – Some Nights – 642 000
Adelen 21 myi alkuvuodesta niin hurjasti, ettei sille varmasti löydy haastajia. Saattaa olla, ettei yksikään toinen albumi myy edes puolia 21:n reilusta neljästä miljoonasta. Ylipäätään vain kolme albumia on ylittänyt miljoonan rajan ja Justin Bieberin Believe lienee seuraava, ellei Mumford and Sonsin Babel ehdi ensin. Funin Some Nights on myynyt erittäin hyvin – hieman vastaavasti kuin Foster the Peoplen Torches viime vuonna.
11. Maroon 5 – Overexposed – 630 000
12. Mumford and Sons – Babel – 601 000
13. Drake – Take Care – 600 000*
14. Adele – 19 – 570 000*
15. Gotye – Making Mirrors – 568 000
16. Zac Brown Band – Uncaged – 540 000
17. Madonna – MDNA – 510 000
18. The Black Keys – El Camino – 505 000*
19. John Mayer – Born and Raised – 500 000
20. Linkin Park – Living Things – 480 000
Sijoilta 11–20 löytyy sekä konkareita että tulokkaita. Gotye tuskin saa toista hittiä, mutta Making Mirrorsilla on mennyt ihan kivasti sen yhdenkin ansiosta. John Mayer ja Linkin Park ovat melko kaukana taannoisesta menekistään, mutta silti yhä hyvällä tasolla. Ilman Adelea tämä tilasto näyttäisi vielä ankeammalta, sillä vuosi sitten sijalle 20 pääsi 600 000 kpl:een saldolla.
Britannia, singlet
1. Gotye feat, Kimbra – Somebody That I Used to Know – 1 252 700*
2. Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe – 1 054 000
3. Fun feat. Janelle Monáe – We Are Young – 887 300
4. David Guetta feat. Sia – Titanium – 863 400*
5. Nicki Minaj – Starships – 806 800
6. Jessie J – Domino – 719 800*
7. Flo Rida feat. Sia – Wild Ones – 672 400
8. Maroon 5 feat. Wiz Khalifa – Payphone – 651 800
9. Emeli Sandé – Next to Me – 590 300
10. Flo Rida – Whistle – 565 900
On vaikea kuvitella kenenkään vievän Gotyelta ja Kimbralta vuoden myydyimmän titteliä. Näillä näkymin ainoa uhka on Psyn Gangnam Style, mutta sekin myy hieman liian hitaasti saavuttaakseen 1,3 miljoonaa vuoden loppuun mennessä. Sitten edellisen katsauksen top teniin ovat saapuneet Maroon 5:n Payphone sekä Flo Ridan Whistle.
11. Rudimental feat. John Newman – Feel the Love – 551 000
12. Rizzle Kicks – Mama Do the Hump – 538 400*
13. Alex Clare – Too Close – 522 700
14. Train – Drive By – 466 600
15. DJ Fresh feat. Rita Ora – Hot Right Now – 459 800
16. Florence and the Machine – Spectrum (Say My Name) – 458 100
17. Coldplay feat. Rihanna – Princess of China – 443 400*
18. Rita Ora feat. Tinie Tempah – R.I.P. – 420 700
19. Stooshe – Black Heart – 413 000
20. David Guetta feat. Nicki Minaj – Turn Me On – 404 000
Toisella kymmenellä tulokkaita ovat Rudimentalin Feel the Love, Florence and the Machinen kesähitti, eli Calvin Harrisin remiksaama Spectrum; Coldplayn ja Rihannan Princess of China, Rita Oran R.I.P. sekä tyttöbändi Stooshen Black Heart, joka on ihan hitti meilläkin. Brittilistalla se on yltänyt korkeimmillaan kolmanneksi. Vuosi sitten 20. sijaan vaadittiin peräti 456 000 kpl:een myynti, mutta toisaalta esimerkiksi kahdeksanneksi ostetuin myi nyt enemmän.
Britannia, albumit
1. Emeli Sandé – Our Version of Events – 736 800
2. Adele – 21 – 680 500*
3. Ed Sheeran – + – 553 800*
4. Lana del Rey – Born to Die – 549 500
5. Coldplay – Mylo Xyloto – 401 500*
6. Jessie J – Who You Are – 333 600*
7. Rihanna – Talk That Talk – 293 600*
8. David Guetta – Nothing But the Beat – 290 000*
9. Olly Murs – In Case You Didn't Know – 252 100*
10. Bruno Mars – Doo-Wops and Hooligans – 246 100*
Adelen valtakausi on tällä erää ohi, sillä Emeli Sandén Our Version of Events on ollut viime aikoina ylivoimaisessa vauhdissa 21:iin nähden, vaikka sekin pärjää yhä kivasti ja Bond-tunnari tuskin ainakaan heikentää asemia. Muuten kärkiviisikossa on todella hiljaista – kunnes Mumford and Sonsin Babel hypännee sinne muutamassa viikossa.
11. One Direction – Up All Night – 237 400*
12. Paloma Faith – Fall to Grace – 226 100
13. Noel Gallagher's High Flying Birds – s/t – 222 400*
14. Gotye – Making Mirrors – 218 200
15. Rizzle Kicks – Stereo Typical – 213 000*
16. Ben Howard – Every Kingdom – 206 400*
17. Military Wives – In My Dreams – 200 500
18. Florence and the Machine – Ceremonials – 200 100*
19. Adele – 19 – 198 500*
20. Nicki Minaj – Pink Friday: Roman Reloaded – 197 700
Eipä täälläkään tapahdu liikoja. Tuoreista Paloma Faithin kakkosalbumi nousee pian top teniin ja Ben Howardin Mercury-ehdokas Every Kingdom on edennyt hiljalleen 16:nneksi. Nicki Minajin Pink Friday: Roman Reloaded debytoi viikkolistan kärjessä ja on sinnitellyt ihan kivasti kuukausia top 40:ssä. Britannian albumimyynti on ollut alkuvuoden lamassa, sillä vuosi sitten Ellie Gouldingin Lights oli sijalla 20 ja myynyt 252 000 kpl. Nyt se olisi vienyt kymmenenneksi.
Tunnisteet:
Adele,
Emeli Sandé,
Gotye,
Kimbra,
myyntitilastot,
vuosikatsaus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



